Ja tulivat keltaiset leinikit sekä (omasta mielestäni kansalliskukkamme) voikukka. Vielä löytyi salaperäinen violetti kukka, niin tuttu ja lukuisa, että sen varmaan aikoinaan kuivasin ja liimasin oppikoulun kasvistooni. Aivan lopuksi ilmaantui kukkanen, täynnä hentoa sinihohdetta, varmaan laskeutunut kuusta ja juurtunut iloksemme.
Nilkoissa tuntui kihelmöintiä, siis nokkoset ovat nousseet. Uupumatta purjehtivat pörriäiset laskevaa aurinkoa vasten.
Tämä oli ensimmäinen kesäpäivä, taas, ja onneksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti