Selkeän keltainen kuin kesäaurinko. Sitten muuttuu tuulessa kaikkialle hajaantuvien pikkuisten sateenvarjojen pilveksi. Sellainen on voikukka, oma kansalliskukkani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Tietoja minusta
- AAMU
- Kuvia ja ajatuksia elämästä, luonnosta ja sattumuksista ja musiikista -- 'Vaikka jätin entisen taakseni, koskaan en muuta mieltäni.'
Blogiarkisto
-
►
2012
(371)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (25)
- ► heinäkuuta (34)
- ► toukokuuta (37)
- ► huhtikuuta (36)
- ► maaliskuuta (40)
- ► helmikuuta (34)
- ► tammikuuta (36)
-
►
2011
(485)
- ► joulukuuta (37)
- ► marraskuuta (32)
- ► heinäkuuta (50)
- ► toukokuuta (46)
- ► huhtikuuta (44)
- ► maaliskuuta (45)
- ► helmikuuta (32)
- ► tammikuuta (33)
-
►
2010
(401)
- ► joulukuuta (35)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (24)
- ► toukokuuta (36)
- ► huhtikuuta (33)
- ► maaliskuuta (36)
- ► helmikuuta (34)
- ► tammikuuta (39)
-
▼
2009
(416)
- ► joulukuuta (32)
- ► marraskuuta (39)
- ► heinäkuuta (52)
-
▼
kesäkuuta
(39)
- Liikaa vihreää?
- Kukka
- Äänetön Jumala
- Kakkostyypin iho
- Mooses, miksi?
- Sinikukka
- Ellun kanat
- Radiossa lauloi Michael Jackson...
- Lampoaalto
- Kuinka jaksat
- Pieni lintu
- Etelan hetelma
- Aamulehdistä luettua
- Harsoinen kuu
- Vaahtera
- Kotikatu
- Väritetään kameralla
- Odotus
- Turus
- Kesän lehtiä (tuoreita)
- Voikukka
- Kaino kukka
- 'Kysy mistä vain'
- Perhonen
- Pisara
- Mitään ei puutu
- Kuulaulu
- Matkailukohteita
- Väsynyt nukahtaa
- Kirkasta ja selvää
- Värien lämpöarvot
- Kaksi kesäyötä
- Minä en juo kahvia
- Märkä kukka
- Piilokuva
- Hukattu kosketus
- Ladossa
- ja ne tutut ja salaperäiset
- Keltaiset ja salaperäiset kukkamme
- ► toukokuuta (30)
- ► huhtikuuta (34)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (31)
- ► tammikuuta (24)
-
►
2008
(239)
- ► joulukuuta (29)
- ► marraskuuta (23)
- ► heinäkuuta (52)
- ► toukokuuta (1)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti