Joskus etsin kuuntelemastani musiikista poikkeamaa, säröä, kuten pienesti virheellistä säveltä, takeltelua sanoissa, pitkään venytettyä loppuääntä ja konserttitaltiointien tahallista tai tahatonta kommentointia – vaikkapa Janis Joplinin jännittynyttä sisään henkäystä juuri ennen kun ‘Down on you’ -kappale pamahtaa käyntiin. Tuommoinen erikoisuus merkitsee esityksen.
Olikohan tämä aivan särötön aasinsilta lukemaani psalmiin (Ps 10), Mooseksen rukoukseen. Se maalaa Vanhan Testamentin maailmankuvan ja on sanoiltaan upea, mutta päättyy erikoisesti. Kas näin:
“ Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.”
Miksi Mooses sanoo liki saman asian liki samalla tavalla kahdesti? Tarkistinpa vielä nykyenglanninkielisestä versiosta, joka kuuluu (minusta vanhaan suomeen verrattuna pliisumpana):
“May the favor of the Lord our God rest upon us; establish the work of our hands for us — yes, establish the work of our hand”.
Kaksi selitystä tulee mieleen. Kenties elettiin puutteen aikoja, mikä ei olisi ollut lainkaan tavatonta. Tai Mooses oli esteetikko ja vähän veitikka. Hän halusi lopettaa rukouksensa kielellisesti kauniilla ja erikoisella tavalla, että herättäisi kysymyksen vielä tuhansien vuosien päästä. Niin, tai sitten ilmaisuissa on sävyero, kenties teologinen, jota en tajua. Ken tietää?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti