2. lomapaiva Etelassa. Mieli on tyhja, ei yhtaan 'kunnollista' eli pitempaa ajatusta mielessa. Viimeiset viikot toissa olivat tuskaisia. Kaikki yrittivat saada tyopoytansa tyhjaksi, ja paperipinot kasvoivat omalla poydallani. Ja kuin noiduttuna sivusta ilmaantui uusia ja uusia asioita viela toimitettavaksi. Lopulta kehkeytyi oppikirjan mukainen stressioireyhtyma: liian varhaisia aamuheraamisia, paansarkya ja hikoilua. Parina viimeisena paivana voin fyysisesti pahoin: oli tukala ja tuskainen olo, jota mikaan ei viilentanyt. Ennen olisin ottanut asian masokistisella urakointiasenteella: tama alta pois ja lomille! Nyt pelkkaa karsimysta ja tunne, etta suoni katkeaa paassa.
Sinisten ja punaisten kukkien reunustamalla sivukadulla, illan lammossa, vahvistuu taas ajatus mahdollisimman nopeasta poistumisesta tyoelamasta. Tiedan, etta olen tormayskurssilla Kataisen ja Vanhasen kaskyjen kanssa tyourien pidentamisesta kansantalouden ja kansakunnan pelastamiseksi. Mutta minun on pelastetta itseni. Niin tekevat Katainen ja Vanhanenkin.
Tahtoo etelan hetelman, ei pohjoisen pettuleipaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti