Väsynyt nukahtaa

Kun äsken päivällä vielä lensi kukasta kukkaan perhonen.
Nyt siipensä yhteen se liittää, yön hellistä hetkistä kiittää.
Ja kehtolaulua sille yötuulonen kanneltaan soittaa.
Soittaa uupuneen unten maille – ja väsynyt nukahtaa.

Miten aavistus vielä kuin jostain oudot väreet ilmassa on.
Maa tuoksujaan tuhlaa ostain usvaharsona unten maan.
Ja hiljaa, hiljaa aivan sade salainen maahan ennättää,
ja sen perhosen ohimoille uni suojansa levittää.

Ei perhonen tiedä ei arvaa yön hellyys niin petollinen.
Sille viimeisen unen se tarjoo ohimoitansa hyväellen.
Ja aamulla perhonen ei kukasta kukkaan lennä.
Sen uni on kaunista syvää, mut’ ei lennä se aurinkoon.

Kristina Hautala (2003) Balladi apolloperhosesta (sanat Hanna-Maria Takala, levyllä Hetki tää)