Keskustelin lääkärini kanssa lääkkeestä, jota olen käyttänyt kohta kaksi kuukautta. Jossain keskustelun vaiheessa huomasin sanoneeni, etten oikein tunne sitä tyyppiä, joka nykyisin puuhailee työhuoneessani. En siis tiedä, mitä hän ajattelee, tuntee ja aikoo.
Rakas, masentunut minäni. Miten tuttu ja turvallinen oletkaan. Sinun kanssasi voi aina käydä rauhoittavia keskusteluja. Olet siinä.
Myös sinä, huoneessani puuhaileva tyyppi, olet totta. Miten sinuun saa yhteyden, jos sitä ei taida halutakaan.
Kysymys on, kuten lääkäri sanoi, miksi ihminen riippuu kiinni masennuksessa. Tämä on yksinkertaistus, sillä useimmin ei oikeasti pysty valitsemaan, vaan masennus valitsee puolestasi. Mutta joskus, harvoin, aavistelet, että olet tienhaarassa. Mitä teet? Miksi et tee?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti