Aamulla tuli tihenevää pienhiutaleista lumen tuhrua, joka kuorrutti maan ja puiden oksat tomusokerilla. Lieneekö ollut viimeinen lumisade, kun nykyään ei perinteitä kunnioittaen enää vappunakaan tule räntää.
Eräs ruotsalainen tutkija, hän, joka kirjoitti Hiljaisuuden historian, sanoi kuulleensa kerran lumisateen äänen, joka oli kuin vaimeaa kirkunaa. Vaikka aamuinen lumisateeni ei suonut pihahdustakaan, seestyi, puut jäivät seisomaan malttavina, ja tuli aivan hiljaista.
Eräs ruotsalainen tutkija, hän, joka kirjoitti Hiljaisuuden historian, sanoi kuulleensa kerran lumisateen äänen, joka oli kuin vaimeaa kirkunaa. Vaikka aamuinen lumisateeni ei suonut pihahdustakaan, seestyi, puut jäivät seisomaan malttavina, ja tuli aivan hiljaista.
2 kommenttia:
Sopiipa kirjoituksesi ja kuvasi tähän pääsiäistä edeltävään Hiljaiseen viikkoon.
Hiljaisuus on kaunista ja rauhoittavaa!
..ja niin kummallista,kuin toiseen maailmaan menisi, ehkä siksi että se on nykyään niin harvinaista.
Lähetä kommentti