Omenapuu sisälläni

Säde Loponen kirjoittaa Särössä (4/08) villiomenan siemenestä, joka alkaa kasvaa hänen (kertojan) sisällään.

"Puu on minussa ja siellä pysyy, enkä kaipaa sille enempää huomiota. Minulle riittää, että minussa tuoksuu aina syksy. Ja että joskus, kun ympärillä on oikein hiljaista, saatan kuulla, kuinka puun sydän lyö."

Sitä paitsi keväällä tuoksuvat omenan kukat -- "isä luuli minun alkaneen käyttää hänen partavettään, mutta äidin mielestä tuoksu toi mieleen hänen silmänympärysvoiteensa."

Taidanpa koettaa kun syksy ehtii. Mökkimme lähellä on autioitunut pihapiiri, jolla kasvaa villiintyneitä omenapuita. Minäkin haluaisin, että minussa tuoksuu syksy ja kevät. Ja toivoisin hiljaisuuden, jossa kuulee pienet ja tärkeät asiat.