sanoi papualainen heimopäällikkö, joka oli tuotu ihmettelemään valkoisen ihmisen maailmaa Ranskaan TV1:ssä esitetyssä dokumentissa. Hän seisoi laajalla hautausmaalla, jossa lepäisi tuhansia ja tuhansia toisessa maailmansodassa kaatuneita englantilaisia ja ranskalaisia sotilaita. Loputtomia viivasuoria ristirivejä katsoessaan päällikkö arveli, ettei valkoinen ihminen osaa arvostaa kuolemaa eikä elämää. Kaikki on valtavaa, sodatkin.
Meno meni vallan villiksi, kun ryhdyttiin vertailemaan henkilökohtaisia koristeita. Ja kieltämättä aika omituiselta näyttivät ranskalaisnuorten esittelemät erilaiset lävistykset ja napakorut. Papualaisilla on esittää oikeastaan vain nenän vaakasuoraan lävistävä pitkähkö tikku. Toinen päälliköistä liikutti sitä vaivattomasti edestakaisin ja vastasi ihmettelijöille, että meilläpäin on tapana kulkea tikku nenässä, kun se tuppaa tuomaan onnea. Kulttuurien välinen koruvertailu taisi olla vertailu väkinäisen ja itsekeskeisen narsismin sekä rennon ja käytännöllisen elämänasenteen välillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti