Eihän se ehtinyt lähteäkään, mutta iski silti uudestaan. Se nousi voimallisen tuulen kohottamina lumipyörteinä kieppuen ylös ja tuprutti umpeen mökkitien. Ja sai minut epävarmaksi, pääsenkö autolla läpi lumivallien. Hassua oli vielä, että takka kohisi, suhahteli ja ujelsi, aivan kuin tuuli olisi luikahtanut sisälle leikkien uunissa kuten se teki ulkona aavoilla peltoaukeamilla.
Tekstit
2 kommenttia:
Ohhoh, jopas teillä on lunta kerrakseen .....
Jospa se uusi lumi olisi sen vanhan surma? Toivotaan niin!
no, oikeastaan hauskaa näinkin, kun tietää (?) että kesä sieltä vielä tulee.
Lähetä kommentti