Töihin ajaessa ilmassa lenteli kiivaasti keltaisia lehtiä. Yksi iso tuli vauhdilla kohden auton tuulilasia, melkein kuin pysäytettynä näin sen lähenevän, lähenevän ja yhä vain lähenevän ja kasvavan kunnes aivan viime hetkellä ilmavirta sinkosi sen ylös taivaalle. Sydän iski ylimääräisen lyönnin, mutta olin pelastettu. Tajusin, että olin yhdistänyt kohti tulevan lehden jonkin katastrofielokuvan kohtaukseen, jossa rekka-autot ja paritalon puolikkaat kieppuvat tuhoisasti ilmassa, tai jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti