Yöllä oli ensimmäinen kunnon pakkanen. Aamun valjettua utu peitti mäntyjen vihreät latvukset. Selkeänä kuului nyt kaupungin kumu, jota rytmitti junien kolke. Koivut seisoivat jäykistyneinä repaleisen ohuissa keltamekoissaan kuin kysyen, mitä ihmettä me täällä teemme. Vai olinko se minä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti