Ennen kävi päinsä sanoa jostain todella ikävästä ihmisestä, että onpa veemäinen tyyppi. Tai jos joku toimi törkeästi, saattoi moisen tuomita paskamaiseksi käyttäytymiseksi.
Nyt sanomisen etiketti on vaihtunut. On fiksua sanoa, että henkilö toimiikin "haasteellisesti". Aluksi ilmaisun muutos tuntuu avaavan reipastavan vinkkelin. Sen sijasta, että kategorisoimme jokin ikävän oikopäätä ikäväksi asiaksi, määritteleminen haasteelliseksi kutsuu miettimään rakentavaa suhtautumista ja pohtimaan myönteisiä ratkaisuja.
Vai onko "haasteellisuuden" ideassa, joka on luonnollisesti peräisin Yhdysvaltojen keep smile -kulttuurista, kysymys sievistelevästä, orwellilaisesta uuskielestä, joka enemminkin sumentaa kuin kirkastaa. Kun maailmantalous romahtaa, johtajat puhuvat yleisöä rauhoitellen haasteellisesta tilanteesta, johon toki löydetään pian teholääkkeitä.
Epäilemättä joissakin kohdin haasteellisuus -ajattelu voi olla paikallaan. Muttei epäoikeudenmukaisuus, vääryys, sorto ja häpäisy (ei muuten paskamainenkaan) muuksi muutu, vaikka kuinka kielellisesti kiertelisi.
Tämä on yksi esimerkki kielen voimasta. Kun olen nykyään sitkeästi peruskonservatiivi, epäilen lähes tulkoon vainoharhaisesti, että kansalaisia sumutetaan yhä enenevästi käsitemagiikalla. Vai mitä muuta on vaikkapa "ilmastotalkoot"? Joka viikko löydät sanomalehdestäsi jälleen uuden sanan, jonka toitottaminen vaihtuu pian toisen sloganin kailottamiseen. Ota niistä selvä, mutta näin meitä taidetaan hallita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Ensiksi kiitos kommentista!
Tästä sinun kirjoituksesta tuli mieleen, että onnekas se ihminen, joka pystyy ohittamaan ihmisten kakkamaiset puheet itsestä ja muista.
"Elä ja anna toistenkin elää"
Toisaalta jos joku on apua vailla tarjoan sitä pyyteettömästi, koska olen saanut itse apua tiedän mitä se merkitsee toiselle - lähimmäiselle.
Ja antaa ihmisten puhua, ne puhuu kuitenkin.
Lähetä kommentti