Raamatussa, jota olisi eduksi osata kirjoittamispuuhassa, puhutaan "taivaan vahvuudesta". Tänään vahvuudet avautuivat, kun esirippu repäistiin auki. Alkoi ryöppyävä sade, jolle ei tuntunut tulevan loppua. Ajatukset palasivat esi-isiemme pirttien hämärään seesteeseen.
Raamatussa, muistaakseni Saarnaajassa, puhutaan myös siitä, että "hopealanka katkeaa". Sillä tarkoitetaan pahaenteistä muutosta, josta ei ole paluuta entiseen. En tiedä, mistä tuo tuli mieleeni. Ehkäpä television toitottamasta päälle kaatuvasta taloustilanteesta, mihin ilmaus kuitenkin tuntuu sopimattoman juhlalliselta.
Hopealanka katkeaa. Ihana, salaperäinen lause. Sille ei ole selitystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Muutama vastaava esimerkki voisi saada raamatun jopa minun käteeni:). Mielenkiinnosta.
Juu, minua harmittaa, kun ei ole piiitkäään aikaan lukenut raamattua, jo senkin takia, että kieli on monesti niin kaunista. Saarnaajan seesteiset marinat kuuluvat jokaisen masentuneen mielilukemistoon, ja psalmeissa on paljon lohduttavaa & liikuttavaa tekstiä.
Hopealangan katkeamisella ymmärrän ruumiin ja sielun yhdistävän elämänlangan katkeamista, ihmisen kuolemaa, sielun vapautumista ruumiista. Ruumiistairtautumisen kokemeet, mutta ruuumiiseensa kuitenkin takaisin palanneet ihmiset kertovat nähneensä tuon siteen. (kts. Merja Niemi: Valon maailmassa ja D. Scott Rogo: Kuolemastako uusi elämä?)
Ennenkuin hopealanka katkeaa
1 Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2 “Nämä eivät minua miellytä”; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin-
3 jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
5 myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla-
6 ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
8 Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja; kaikki on turhuutta!
9 Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas, hän myös opetti kansalle tietoa, punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.
10 Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.
11 Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat; ne ovat saman Paimenen antamia.
12 Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.
13 Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
14 Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
Lähetä kommentti