Reippaan valoisten syyspäivien vastapainoksi tuli pimeys, humpsahti yhtäkkiä. Herätessä on pimeää, ja palatessa työstä pimenee vauhdilla. Ajaminen valaisemattomilla maanteillä on silkkaa onnenpeliä. Ei koskaan tiedä, mikä eläinkuntaan kuuluva putkahtaa esille tienposkesta, ja aikaa reagointiin jää kovin vähän. Lyhytkin ajorupeama kuluttaa hermovoimia ja tuottaa syvän jälkiväsymyksen.
Pimeän aikaan esi-isämme ja -äitimme vetäytyivät pirtin seinien suojiin tekemään puhdetöitä. Me häärimme ja hyörimme ja sytytämme kirkasvalolamppumme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti