Ihminen hioo ihmistä

Mistä putkahti mieleeni, että piti ottaa Raamattu käteen ja tarkistaa Sananlaskuista. Siellä se oli:

Rauta rautaa hioo,
ihminen hioo ihmistä.

Miten totta ja viisasta. Entäpä seuraava:

Veden kalvossa näet kasvosi,
lähimmäisessä näet sydämesi.

Sananlaskut, maailman vanhin ja luultavasti paras elämäntaidon ja -tiedon opas, jota on eduksi lukea, oli uskonnollinen tahi ei.

Taivaan vahvuudet ja hopealanka

Raamatussa, jota olisi eduksi osata kirjoittamispuuhassa, puhutaan "taivaan vahvuudesta". Tänään vahvuudet avautuivat, kun esirippu repäistiin auki. Alkoi ryöppyävä sade, jolle ei tuntunut tulevan loppua. Ajatukset palasivat esi-isiemme pirttien hämärään seesteeseen.

Raamatussa, muistaakseni Saarnaajassa, puhutaan myös siitä, että "hopealanka katkeaa". Sillä tarkoitetaan pahaenteistä muutosta, josta ei ole paluuta entiseen. En tiedä, mistä tuo tuli mieleeni. Ehkäpä television toitottamasta päälle kaatuvasta taloustilanteesta, mihin ilmaus kuitenkin tuntuu sopimattoman juhlalliselta.

Hopealanka katkeaa. Ihana, salaperäinen lause. Sille ei ole selitystä.