Olemme hauraampia kuin kuvittelimme

Kjell Westö kirjoittaa Yhteishyvä-lehden viimeisessä numerossa pysäyttävän analyysin, joka sitoo yhteen historian, nykyhetken ja tulevan.

“Meitä vaivaa se, että rakensimme niin yksiö-, suoritus-, ja menestyskeskeisen yhteiskunnan, että yhteisöllisyys mureni. Meitä vaivaa se, että tämä yksilö- ja menestyskeskeisyys yhdistyy vanhaan perintöömme, jossa ei saa itkeä eikä väsyä tai luovuttaa, pitää vain vaieta ja purra hammasta ja pärjätä. Mutta me olemme jo ehtineet tottua hyvään, emmekä ole niin sitkeitä kuin isoisämme ja -äitimme olivat.”

“Ylisuurten työpaineittensa alla horjuva aikuinen on yksin. Hänen teknologian ja sen tuottamien virikkeiden keskellä elävä lapsensa on yksin. Ja olemme kaikki paljon hauraampia kuin kuvittelimmekaan.”

Juuri parempaa tulevaa Westö ei lupaa. Silti, "meidän on opittava välittämään toisista, muuta tietä ei ole." Kun ei ole toivoa, on vain toivoa.