Melkein pitäisi kirjata ylös niitä monia pikkutilanteita, jotka omalla tavallaan vakuuttavat, että on olemassa ja että elämää on vielä. Yksi on vaikkapa aamuhetki, kun herää puolta tuntia ennen kellon pirinää. Ihanaa, vielä ihan ei tarvitse nousta. Voi sulkea rauhallisesti silmänsä, korjata hieman peittoa ja ajatella, että nyt juuri tässä on hyvä -- ja seikkailla tuokion unen ja valveen oudoilla rajoilla.
torstai 4. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tämä sinun ajtuksesi pienistä hetkistä / iloista on ihana.
Meidän tarvitsisi useammin muistaa koota voimaa näistä arjen pienistä iloista, sillä niistä kasvaa suuri puro, josta voi ammentaa voimia
kun harmittaa, suututtaa, masentaa :)
Ihania aamuhetkiä T:Hanna
Muistelen lukemaani tarinaa vanhan kansan renkipojasta, joka välillä työnsi jalkansa peiton alta ulos ja veti sen tyytyväisenä vähän ajan päästä takaisin lämpimään. Yksinkertainen on mukavaa.
Lähetä kommentti