Kun valoa on vähän, joutuu maisema pinnistelemään tullakseen nähdyksi. Kanervan ruskean ja aran violetin sävy vallitsee. Se tulee lukemattomista pikkuruskeista, joita on vielä lumen hautaamattomissa heinien ja kasvien korsissa, yksinäisissä pensaissa ja koiranputkissa, mäntyjen kylkikaarnassa. Vaimea ruskeus on kesän hyvästit, viimeinen pakeneva lämpö, ennen kuin lumi peittää kaiken alleen. Maiseman ruskean violettia ei saa pidätettyä valokuvaan, mutta se ympäröi kaiken kuin kuun pöly.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti