Lauantai taisi olla vuoden pimein päivä, se tuskin sai silmänsä auki, kun alkoi jo hämärtää. Kävimme hakemassa tutun metsästä joulukuusen. Tällä kertaa löysimme soman latvapuun, jossa on yksi käpykin. Sen verran oli lunta satanut, että puuta sahatessa lumimöykky tipahti niskaan sillä ainoalla oikealla tavalla, jossa osa lumesta tunkeutuu paidan alle ja alkaa sulaa ihoa vasten. Tuli äkkiä olo, kuin kuiskaus esi-isiltä, että tätä on olla suomalainen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti