Muistan vuosien takaa sanomalehdessä julkaistun piirroksen. Siinä kuvattiin vuoden vaihtumista: Vasemmalla oli vanha ja väsynyt, jo kumaraan painunut mies, joka olkapäillään vielä vaivoin kannatteli maapalloa. Oikealla oli nuoren ja innokkaan pojan hahmo, joka kurkotteli malttamattomana ottaakseen maailman jänteville käsivarsilleen. Viesti vaihtui vanhan ja uuden välillä.
Tunnen vanhan vuoden lysähtäneen hahmon läheiseksi jo sen takia, että taisin väsähtää itsekin. Samalla tajuaa kuvan virheen: emme voi aloittaa uutta puhtaalta pöydältä, vaan meihin on kirjottu aikaisempien vuosien tarinat, niin iloiset kuin surullisetkin, raivostuttavat kuin innostuttavatkin. Tajuaa senkin, että vaikka vuodet koostavat helminauhan, jatkumon, mikään ei toista edellistä, vaan kukin on omanlaisensa. Elämme samanaikaisesti erilaisten aikojen kummallisissa risteyksissä. Vuosi 2008 oli minulle erikoinen, ratkaisun vuosi, ja tiedän, että vuosi 2009 on myös ratkaisujen vuosi.
Tunnen vanhan vuoden lysähtäneen hahmon läheiseksi jo sen takia, että taisin väsähtää itsekin. Samalla tajuaa kuvan virheen: emme voi aloittaa uutta puhtaalta pöydältä, vaan meihin on kirjottu aikaisempien vuosien tarinat, niin iloiset kuin surullisetkin, raivostuttavat kuin innostuttavatkin. Tajuaa senkin, että vaikka vuodet koostavat helminauhan, jatkumon, mikään ei toista edellistä, vaan kukin on omanlaisensa. Elämme samanaikaisesti erilaisten aikojen kummallisissa risteyksissä. Vuosi 2008 oli minulle erikoinen, ratkaisun vuosi, ja tiedän, että vuosi 2009 on myös ratkaisujen vuosi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti