Molemmat, peili ja vesi, heijastavat maailmaa.
Metsätien varteen unohdettu peili seuraa päivänkiertoa ja tapahtumia ympärillään pohdiskelevana ja vaitonaisena. Sen heijastama kuva on salaisuus, kuin outo, vierailematon maailma, jonne johtaa vielä löytämätön tie.
Puron virtaava vesi ei tyydy vain mietiskelemään vaan muokkaa näkemäänsä, piirtelee maailmasta erilaisia versioita, eikä tunnu olevan mihinkään lopullisesti tyytyväinen. Siksi sen kuva on alati vaihtuva, kuin päättymätön elokuva.
Tekstit
2 kommenttia:
Tuo peilikuva on aivan uskomattoman hieno :)
Miten voikin yhteen kuvaan mahtua eri sävyjä, ajatuksia, tunnelmia... hyvin kuvattu!
Lämpöistä keväänjatkoa!
Kiitos huomiosta. Aion seurata peilin elämää vielä eteenkin päin. Hyvää jatkoa sinulle.
Lähetä kommentti