Mutta elävässä elämässä

Amerikkalainen James Brewer (58) päätti vakavan sydänkohtauksen saatuaan keventää sydäntään, koska uskoi kuolevansa. Hän tunnusti tehneensä murhan 32 vuotta sitten. Tunnustuksen jälkeen terveys alkoikin kummasti kohentua. Nyt häntä odottaa ilmeisesti kuolemantuomio [Ilta-Sanomat 27.3.2009].

Ainakin elokuvissa käy hyvin tunnustaa rikkomuksensa ja salaiset paheensa kuolinvuoteellaan, tehdä sovinto maailmansa kanssa ja sulkea sitten silmänsä. Mutta elävässä elämässä voi käydä toisinkin. Pikku-uutinen on oiva kirjan tai elokuvan aihe, niin fantastinen, ettei Katainenkaan olisi voinut sitä hoksata. Ja vähän tavanomainen olisi semmoinen elokuvan loppu, jossa kuvernööri ottaisi huomioon tunnustuksen lieventävänä tekijänä ja armahtaisi Jamesin nippanappa ennen tuomion täytäntöönpanoa -- mutta toivon, että elävässä elämässä omantuntonsa kanssa vuosikymmeniä kamppaillut James saisi armahduksen teostaan.

Tasaantuvaa?

Kuin raivo härkä on vaihtumassa enintään sähiseväksi kotikissaksi, luojan kiitos, ja siksak-mielentiloista alkaa siilautua esille tasaisempaa toimeliaisuutta. Mutta sen verran syvässä kuopassa olen, että alan heti ounastella horjahtavani takaisin pohjalle. Kuten Tohtori FI:n lyhennetty Beck-mittari sen ystävällisesti viestitti: "itseluottamuksesi ei näytä parhaalta mahdolliselta".

Masennusepisodin akuutissa vaiheessa ihminen eristäytyy jo siksi, etteivät voimat vain riitä. Kuinka paljon energiaa kuluttavaa onkaan yksikertainenkin kanssakäyminen! Toipumisvaiheessa taas pitäisi potkia itseään liikkeelle (tai muiden pitäisi yritellä), sillä eristäytyminen ei enää ole hyväksi. Mutta on muuttunut arastelevaksi ja arvelee muiden epäilevän vointiasi. Ja näinhän se usein onkin. Ja silti pitää yrittää, vaikka entiseen ei ole koskaan paluuta.

Huomaan joutuneeni niin tuttuun kaksijakoiseen tilanteeseen. Siinä maailma jakautuu jyrkästi sisäiseen ja ulkoiseen. Rasittavaa, mutta en halua, että tämänkertainen pohjakosketus tulee huomatuksi.

On ollut kylmä, sisällä ja sisältä. Harrisin (2003) laulussa, ‘Can you hear me now’, sanotaan

Mutta painun alas kuin kivi
Yksinäisyyteen jossa olen elänyt elämäni
Kylmimpään paikkaan minkä tiedän
Loppuun asti tässä varron
Laitan matkaan oman SOS-
Viestin merelle pullossa
Jossa lukee yksin "sielu hädässä"
Mutta kukaan ei koskaan vastaa
Voitko kuulla minut nyt

Niinpä.– Teemme oman taivaamme, teemme oman helvettimme.

Isojen jääpuikkojen pientutkielma 2

Isojen jääpuikkojen pientutkielma 1

Kun kevään elementit, kylmä ja lämmin yhtyvät, saattaa tulla jääpuikkoja. Ne kasvavat ja venyvät pituutta, sitten vähenevät ja ovat poissa.

Muistatko?

Muistatko lapsuutesi keväiden ensimmäiset paljastuneet pälvet. Ne olivat riemastuksen aihe, kesän enteitä. Pälvissä oli myös jotain salaperäistä, vapautuihan maa pitkän vankeuden jälkeen oudoksi muuttuneena, se ei vielä ollut kuin kesällä.

Maa tuoksuikin erilaiselta, muistan. Siinä oli kostean mullan ja kuolleen ehdoton haju, jota ei osannut yhdistää mihinkään tuttuun. En enää aisti näitä tuntemuksia, mutta muisti kantaa ne vuosien takaa.

Aamulla klo 6.30

Miten rauhallinen, raikas ja asettunut onkaan varhaisaamun maisema. Se on valmis, mitään ei puutu. Ja sinulla on etuoikeus nähdä kaikki.

Metsän horisontaalit

Oletko huomannut, miten tiheästi kasvavien kuusien oksat luovat vaakasuoria linjoja vastapainoksi metsän ylöspäin kurkottavalle pyrinnölle.