Valheessa

Tunnen erään, joka elää liki täydellisen valheen maailmassaan. Siellä muut tekevät virheitä, sortavat ja kiusaavat. Hänen tilannettaan voisi kuvata jo psykopatologisilla käsitteillä. Puhuisin itsepetoksesta, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Ehkä hän jatkaa erhemaailmassaan loppuun asti kantaen marttyyrin ja väärin käsitetyn neron kruunujaan.

Me kaikki elämme omalla tavallamme valheessa, mikä on tiettyyn mittaan asti aivan tarpeellista (siis suojaavaa). Mutta jotenkin myös onnistumme havahtumaan omiin puutteisiimme, vaikka emme usein pysty niitä juuri muuttamaan. Tästä joku potee huonoa omaatuntoa, toinen vielä enemmän. Ollako vai eikö? Valheessa vai muussa yhtä mutkaisessa tilanteessa.

Aterian jälkeen

Auringonkukan siemenet maistuivat linnuille ja oravalle. Syömisen jälkeen talitintti innostui pörhistelemään itseään ja orava jäi miettimään omia asioitaan.

Alla tyynen veden

Alla tyynen veden
Kulkee vastavirta
Ei kerro pinta
Mitä tietää vesi syvä
Rakkaani, sanon
Jotain on pielessä
Tyynen veden alla
Rakkautesi on poissa

Jok’ikinen voi nähdä
Että minut jätät pian
Mutta jokaisen sydämen
Täytyy joskus murtua

Ja tällä kertaa se on minun
Ja itken yksin
Tyynen veden alla
Rakkautesi on poissa

Jok’ikinen voi nähdä
Että minut jätät pian
Mutta jokaisen sydämen
Täytyy joskus murtua

Ja tällä kertaa se on minun
Ja itken yksin
Tyynen veden alla
Rakkautesi on poissa
Tyynen veden alla
Rakkautesi on poissa
Tyynen veden alla
Rakkautesi on poissa


Emmylou Harris (1979) – Beneath still waters

Tämä on näitä mollivoittoisia rakkauslauluja.

Palaa

Oliko se keskikoulussa, kun eräs eteenpäin pyrkivä oppilas vastasi palamista koskevaan opettajan kysymykseen hämmästyttävän aikuismaisesti, että kyseessä on “aineen yhtyminen happeen”. Kun katson sytyttämääni takkaa, on yhä vaikea yhdistää tätä fysiikan määritelmää näkemäänsä. Pienistä liekkien aihioista syntyy kohiseva roihu. Liekit leikittelevät keskenään, siirtyvät ja vaihtavat paikkaansa, supattavat toisilleen, kiertelevät ja kiemurtelevat puiden ympärillä kuin käärmeet. Lasin läpi huokuu lämpö, joka värähtelee ihon kanssa, ihan kuin auringon valossa. Varmaan ne ovat samaa elämää herättävää ja ylläpitävää voimaa.

Myönnettäköön, että kun jäljellä on kasa tuhkaa, aineet ovat yhtyneet.

Surullinen tyttö Kentuckin (eli kantrihumppaa)

Kaupungin kirkkaiden valojen tähden minut jätit
Lähti maalaispoika katsomaan maailmaa
Muista kun neonvalot hohtavat
Että iso vanha kuu Kentuckin tytöllesi loistaa

Vannon että kuuna ylläsi sinua rakastan
Kuinka kirkkaasti se valaiseekin maailmaasi
Kun jokin aamu heräät yksin
Tule vain kotiin luo surullisen Kentuckin tyttösi

En odota sinulta rikkauksia
En tarvitse timanttisormuksia enkä hienoja helmiä
Tuo vain itsesi, olet ainoa jota kaipaan
Se riittää hyvin surulliselle Kentuckin tytölle

Vannon että kuuna ylläsi sinua rakastan
Kuinka kirkkaasti se valaiseekin maailmaasi
Kun jokin aamu heräät yksin
Tule vain kotiin luo surullisen Kentuckin tyttösi
Tule vain kotiin luo surullisen Kentuckin tyttösi


Emmylou Harris (1979) – Blue Kentucky girl

Mitäpä tähän lisäämään.

Tuli ehtoo, tuli yö

Olet kokenut tämän ennenkin etkä lakkaa ihmettelemättä. Vähitellen sakenee pimeys, ja maan vesivärin ruskeus liukenee harmaaksi. Tulee hiljaista, niin hiljaista, kun nurkat sulavat varjoihin. Sitten metsänreunan puut kurkottavat mustina hengittäessään illan helppoa ilmaa. Ilta pelastaa, vie pois, mukanaan piirteettömään tilaan, jossa satunnainen ääni saattaa raksahtaa.

Sitten ei mitään, yhtään mitään missään. Varjot ovat yhdessä.

Pieni lintu

Jos pieni lintu minulla olisi
Opettaisin sen laulamaan nimesi
Se olisi kaunein laulu
Ja saisin välinpitämättömän sydämesi

Joten lähde, lintuni pieni
Lennä pois, lennä pois
Ja kun rakkaani sinut näkee
Vasta sitten, lintuni pieni
Laula, laula ja tuo sydämensä minulle

Jos saisin kuun taivaalta
Kirkastaisin maan ja herättäisin vuoroveden
Ja kun kuu on täysi kuin on sydämein
Sinut vierelleni vetäisin
Mutta pimeässä yössä riudun
Riudun kunnes taas näen kasvosi
Siis rakas kuu, anna valosi
Valaise, valaise ja tuo hänen sydämensä minulle

Jos minulla olisi vaunut tehdyt kullasta
Neljä kaunisväristä hevosta
Hopeisilla ohjaimilla niitä ajaisin
Ja vaunut ovellesi toisin
Ja jos kätesi tarttuisi käteeni
Ajaisin neljällä kauniilla hevosella
Mutta rakkaani, jos sydämesi on kylmä yhä
Katoaisin, enkä vaivaisi sinua enää


Emmylou Harris (2003) – Little bird

Meidän lasten suosikki tarttuvan 'inkavaikutteisen' melodiansa ansiosta. Myös sanat osoittautuivat vanhanaikaisella tavallaan kauniiksi.