Valheessa

Tunnen erään, joka elää liki täydellisen valheen maailmassaan. Siellä muut tekevät virheitä, sortavat ja kiusaavat. Hänen tilannettaan voisi kuvata jo psykopatologisilla käsitteillä. Puhuisin itsepetoksesta, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Ehkä hän jatkaa erhemaailmassaan loppuun asti kantaen marttyyrin ja väärin käsitetyn neron kruunujaan.

Me kaikki elämme omalla tavallamme valheessa, mikä on tiettyyn mittaan asti aivan tarpeellista (siis suojaavaa). Mutta jotenkin myös onnistumme havahtumaan omiin puutteisiimme, vaikka emme usein pysty niitä juuri muuttamaan. Tästä joku potee huonoa omaatuntoa, toinen vielä enemmän. Ollako vai eikö? Valheessa vai muussa yhtä mutkaisessa tilanteessa.