Kotiin/ Feels like home

Jokin silmissäsi saa minut eksymään,
ja haluamaan syliisi.
Jokin äänessäsi saa sydämeni lyömään kovaa,
ja toivon, että tämä tunne kestää elämäni loppuun.

Jospa tietäisit, kuinka yksinäistä on ollut elämäni
ja kuinka kauan olen ollut alamaissa.
Jospa tietäisit, kuinka olen kaivannut jonkun tulevan luokseni
ja muuttavan elämäni kuten sinä.

Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu, että pääsin viimein perille.

Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu, että pääsin viimein perille.

Ikkuna räsähtää pitkällä pimeällä kadulla,
ja sireeni valittaa yössä.
Mutta minä olen turvassa, koska olet kanssani,
ja voin melkein erottaa kajon pimeydessä.

Jospa tietäisit, kuinka paljon tämä hetki merkitsee minulle
ja kuinka kauan olen odottanut kosketustasi.
Jospa tietäisit, miten onnelliseksi saat minut,
en koskaan uskonut, että rakastaisin ketään näin paljon.

Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu, että pääsin viimein perille.

Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu ihan kodilta.
Tuntuu, että pääsin viimein perille.
Tuntuu, että pääsin viimein perille.

Linda Ronstadt - Feels Like Home

http://www.youtube.com/watch?v=Yy22lxsjimU

Kulkurin mietteitä / Hobo's meditation

Eilen illalla kun lojuin postivaunussa,
vain vartoen junan kolkuttelevan ohi:
miten käy kulkurille,
kun hänen aikansa tulee täyteen.

Mestari on tuolla taivaassa,
paikassa, jota kehtaamme sanoa kodiksemme:
pitääkö meidän tehdä työtä elääksemme,
vai voimmeko jatkaa vaellustamme.

Onko taivaassa lainkaan tavarajunia,
postivaunuja, joihin mennä piiloon.
Onko siellä kovia jeppejä tai vaihdemiehiä,
jotka kieltävät meitä matkaamasta.

Voiko kulkuri olla rikkaan miehen kaveri,
jääkö meillä rahaa jemmaan.
Kunnioitetaanko kulkuria,
paikassa, joka on piilossa tuolla ylhäällä.


Linda Ronstadt (1986) - Hobo’s meditation (levyllä Trio)

http://www.youtube.com/watch?v=cVqwOUf9z7E

Kulkurin mietteitä

Eilen illalla lojuin postivaunussa,
vain vartoen junan kolkuttelevan ohi:
miten käy kulkurille,
kun hänen aikansa tulee täyteen.

Mestari on tuolla taivaassa,
paikassa, jota kehtaamme sanoa kodiksemme:
pitääkö meidän tehdä työtä elääksemme,
vai voimmeko jatkaa vaellustamme.

Onko taivaassa lainkaan tavarajunia,
postivaunuja, joihin mennä piiloon.
Onko siellä kovia jeppejä tai vaihdemiehiä,
jotka kieltävät meitä matkaamasta.

Voiko kulkuri olla rikkaan miehen kaveri,
jääkö meillä rahaa jemmaan.
Kunnioitetaanko kulkuria,
paikassa, joka on piilossa tuolla ylhäällä.


Linda Ronstadt (1986) - Hobo’s meditation (levyllä Trio)

http://www.youtube.com/watch?v=cVqwOUf9z7E

Heart like a wheel

Sanotaan, että sydän on kuin pyörä.
Kun sitä taivuttaa, sitä ei voi enää korjata.
Ja rakkauteni sinuun on kuin uppoava laiva,
ja sydämeni on tuo laiva keskellä valtamerta.

Sanotaan, että kuolema on murhenäytelmä,
se tulee kerran, ja se on ohi.
Mutta ainoa lohtuni syvän kuilun edessä on,
ettei ole mieltä elää ilman todellista rakasta.

Kun vahinko on sattunut, ei rakkaus voi voittaa.
Ja näin sattuu niin usein.
En vain voi ymmärtää,
voi, Jumala, pidä kädestäin,
miksi se sattui juuri minulle.

Ja vain rakkaus, vain rakkaus
voi tuhota ihmisen ja kääntää hänen nurin,
voi tuhota ihmisen ja kääntää hänet nurin.

Kate & Anna McGarrigle and Linda Ronstadt : Heart Like A Wheel

http://www.youtube.com/watch?v=yDrkUmxrxpQ&feature=related

Kuvassa Kate McGarrigle (1946-2010)

Gentle Annie

Et tule enää koskaan, lempeä Annie.
Kuin kukka,
joka kuihtui pois,
joka tuli ja meni kuin niin monet.
Hän kukki sydämeni keväässä.

Enkö saa katsoa sinua koskaan enää,
kuulla vielä nauruasi.
Kun kevät saapuu, lempeä Annie,
ja villikukat peittävät kunnaat.

Kun rakastimme ja kuljimme varjoissa,
sinun untuvaiset poskesi hehkuivat.
Nyt kuljen yksin kukkien keskellä,
kun ne pirskottavat tuoksuaan haudallesi.

Enkö saa katsoa sinua koskaan enää,
kuulla vielä nauruasi,
kun kevät koittaa, lempeä Annie,
ja villikukat peittävät kunnaat.




McGarrigle Sisters & Linda Ronstadt -- Gentle Annie

http://www.youtube.com/watch?v=Mnv1EoKs-F8

Huipulla

Olen ollut korkeammalla kuin korkein huippu
Matalammalla kuin Kuoleman laakso ikinä
Olen ollut oikeassa, enemmän väärässä
Väärässä sinun suhteesi, oikeassa itseni

En osaa selittää mitä tunnen
Niin paljon hyvää muuttui pahaksi
Aurinko paistaa yhä enimmän aikaa
Huomasitko auringon kun satoi

Minua on syytetty, minua on ylistetty
Enkä ole ollut mitään näinä päivinä
Mutta tulen takaisin, aika näyttää
Olenko väärässä sinun suhteesi, oikeassa itseni

Olen ollut korkeammalla kuin korkein huippu
Matalammalla kuin Kuoleman laakso ikinä
Olen ollut oikeassa, enemmän väärässä
Väärässä sinun suhteesi, oikeassa itseni

Linda Ronstadt (1999) – High sierra

http://www.youtube.com/watch?v=Cnieh0Y1V-o

P.s. Nokkelan ilkeästi sanailtu:

I’ve been rigth, mostly wrong
Wrong about you, right about me

Kulkurin miete

Tänä iltana kun lojuin postivaunussa
Vain vartoen junaa tulevaksi
Miten käy kulkurille
Kun hänen aikansa tulee täyteen

Mestari on taivaassa tuolla
Paikassa jota kehtaamme kutsua
kodiksemme
Pitääkö meidän tehdä työtä elääksemme
Vai voimmeko jatkaa vaellustamme

Onko taivaassa tavarajunia
Postivaunua johon mennä piiloon
Onko siellä kovia jeppejä ja
jarrumiehiä
Jotka kieltävät meitä matkaamasta

Voiko kulkuri olla rikkaan miehen kaveri
Jääkö meillä rahaa yli
Kunnioitetaanko kulkuria
Maassa joka on piilossa tuolla ylhäällä

Linda Ronstadt (1986): Hobo’s meditation (levyllä Trio)


P.s. Tästä laulusta tulee jotenkin mieleen Tapio Rautavaaran lauluma Ontuva Erikson, joka myös lopulta kolkutti taivaan portteja.

Samanlaista vääntöä

Mitä yhteistä on virolaisella, jo kauan sitten edesmenneellä laulajalla, Georg Otsilla, ja yhdysvaltalaisella "rockin kuningattareksi" (miten erheellisesti) sanotulla Linda Ronstatdilla? Ehkä yllättävän paljon, kukapa sen tietää. Itse keksin vielä yhden seikan: molempien ääniala on uskomattoman laaja ja äänen voimavarat ihan kuin niillä ei olisi loppua lainkaan. Tälle ominaisuudelle on varmasti täsmällinen musiikillinen terminsä. Mikäli lainataan automoottorin käsitteitä, voidaan puhua väännöstä, joka on molemmilla laulajilla tasaisen vahva kaikille kierrosluvuilla. Ei riitä, että osaa laulaa korkealta ja kovaa, vaan on osattava laulaa myös matalalta ja ‘kovaa’.

Kuunnelkaapa Georg Otsin tulkitsemaa kappaletta "Syysunelmia". Se on se laulu, joka alkaa "kaipuun sydämeeni syksy toi mulle/onnen tunteen ihmeellisen" –

Kauneimmat ruusut, tyttöni,
sulle annoin
muistoksi rakkauden.

Tuntuu kuin Otsin äänen takana olisi Loviisan ydinvoimalan kaikki megawatit, eivät täydessä käytössä, vaan pidäteltyinä murisemassa. Muutoin hänen äänensä on elämänlämmin. Ja ‘Saarenmaan valssissa' on hauskoja virolaisittain lausuttuja sanoja, joissa suomen koo äännetään viron geenä.

Ja kuunnelkaapa Linda Ronstadtin yhtä varhaista hittiä, ‘Blue Bayou’ (Anna Erikssonin esittämänä 'Salainen saari') tai vielä parempaa, kappaletta ‘Feels like home’ (levyllä Trio 2). Yhtä lailla Ronstadtin äänessä on voimaa ja hitaissa kohdissa ehjää herkkyyttä. Kannattaa kuunnella ihan viimeinen värssy, jossa tullaan korkealta kovaa alas viimeisiin pehmeisiin, loppuun asti hienovaraisesti äännettyihin sanoihin. Tultiin kotiin.

If you knew how much this moment means to me
And how long I’ve waited for your touch
If you knew how happy you are making me
I’ve never thought I’d love anyone so much
Feels like home to me
Feels like I’m all the way back where I belong.


Ps. Tähän päättyy sarjani 'Musiikki ja minä' (tältä erää..)