Trina (Huopalintu) lähetti minulle oheisen tunnustuksen "mahtavasta blogin kirjoittajasta". Kiitos. Siihen kuuluu vastata kysymyksiin:
1.Milloin aloitit blogisi?
Toukokuun ihan lopussa 2008.
2. Mitä käsittelet blogissasi?
Monenlaisia asioita. Mutta sellaisia, joita ei tavallisesti tule ajateltua tai nähtyä (eli kuvattua). Blogi pitää liikkeessä.
3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuina muihin?
En tiedä. Kuvaan jo kolmatta vuotta puolen hehtaarin metsää (oikeasti se on kolme ja puoli). Huomaan, että vuoden kiertoon yhdistyvät aiheet toistuvat, ja joskus onnistuu nappaamaan ihan uutta. Viime syksynä löysin naapurin puolelta oikean peikkometsän mönninkäisineen ja keijuineen, ja nyt kannan huolta sen säilymisen puolesta.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?
Vuodatuksen tarve. Pikkuhiljaa blogi on muuttunut kirjallisesta kuvalliseksi. Sentään vanha intoni emmylou harrisin lauluihin on säilynyt ja laajentunutkin muihin suosikkilaulajiini. Musiikki on polkupyörän ohella ihmisen paras keksintö.
5. Mitä haluasit muuttaa blogissasi?
Tykkäisin lisätä kirjallista puolta. Se taas vaatii kuvaamisen verrattuna enemmän keskittymistä, jossa ei ole parhaimmillani.
Minä olen onneton laittamaan tunnustusta eteenpäin. Kaikki ne ihanat blogit, joita seuraan, ovat sen ansainneet.
Tekstit
6 kommenttia:
Toivottavasti se lähimetsä säilyy kaikkine örkkeineen. On kurjaa, kun metsiä tuhotaan, varsinkin kaupungeissa katoavat metsät olemattomiin, kun rakennetaan koko ajan lisää. Se on kyllä totta, että kirjoittaminen vaatii enemmän. Kuvia on helppo lätkiä menemään, mutta kirjoittaessa joutuu miettimään tarkemmin.
Kun kulkee kameran kanssa, miettii kuvakulmia ja hakee jotain tavallisesta poikkeavaa, ellei sitten se tavallinen, vaikka peltoaukea, loista uudenlaisessa valossa. Vähän sama on kirjoittaessa tai oikeastaan valmistelussa: hakee koko ajan aiheita ja niille sanoja.
Kyllä kun kameran kanssa kävelee niin huomaa ympäristonsä paremmin.
Kiva kun olet ruvennut pelastamaan peikkometsää.
Olen vähän hassu, mutta välillä tarkerrun miettimään asioita ja nyt tajusin, että koska et selitä kuviasi auki, ne alkavat itse puhua katsojalle. Ehkä siinä on jotain samaa kuin joku sanoi, että kuvilla joko on "sielu" tai ei ole. Vähän huonosti ilmaisin asian, mutta uskon että sait ajatuksesta kiinni.
Tuttu asia tuo, että tutussa ympäristössä etsii kameraansa jotain uutta. Se on mielenkiintoista ja haastavaa.
Onnittelut tunnustuksesta, kivoja vastauksia :)
Hyvä asia on tärkeä asia ♥
Hyvä hyvä, luonnon puolesta pitää aina olla, kannatan totaalisesti!
Lähetä kommentti