En tahdo kuulla mitään rakkauslaulua
Matkaan vain tässä lentokoneessa,
ja tiedän että allani on elämää.
Mutta kaikki mitä voin nähdä,
on vain preeriaa ja taivasta.
Enkä tahdo kuulla yhtään surullista tarinaa,
täynnä sydänsuruja ja intohimoa.
Viimeksi kun tunsin niin,
olin erämaassa ja rotko oli tulessa.
Ja seisoin vuorella yössä
ja katsoin kun se paloi.
Katsoin kun se paloi, katsoin kun se paloi.
Voisin tuudittaa sieluni Abrahamin huomaan,
antaisin elämäni hänen pelastavaan armoonsa.
Voisin kävellä aina Boulderista Birminghamiin,
jos voisin nähdä, voisin nähdä kasvosi.
Niin, sait minut todella tällä kertaa.
Ja vaikeinta on tunnustaa että selviän.
Tulin kuuntelemaan rekkojen ääntä,
kun ne ajavat alas ysiviittä pitkin.
Ja teeskentelen että se on valtameri,
joka pesee minut puhtaaksi, pesee minut puhtaaksi.
Rakkaani, tiedätkö mitä tarkoitan
Emmylou Harris (1975) – Boulder to Birmingham
http://www.youtube.com/watch?v=CD3aboxk1M4
Tekstit
5 kommenttia:
Kaunis laulu.
Oletko matkalla?
Kaunis runo ja upea kuva :)
Minustakin on kaunis laulu, Emmylou Harrisin itsensä sanoittama ja säveltämä, kuolleen ystävän muistolle tehty.
Kotona ollaan lumeen hautautuneena.
Tykkään näiden kappaleiden tunnelmasta. Tulee mieleen preeria,pitkät tiet autiomaiden halki,kantri-musiikki, kaipaus, vapaus, Amerikan sydänmaille sijoittuvat leffat...
Kiitos näistä suomennoksista-
Kiitos, Trina.
Lähetä kommentti