Vihreinä aaltoilevat kukkukat

Länsi-Virginian vihreinä aaltoilevat kukkulat
Ovat minulle kuin palanen taivasta
Vaikka ajat ovat surulliset ja ikävät
Enkä voi jäädä tänne
Ne seuraavat minua eivätkä koskaan irrota otetaan

Isäni neuvoi etten koskaan ryhtyisi mainariksi
Sillä mainarin hauta on ainoa jonka hän omistaa
Koska ajat ovat kovat kaikkialla
Enkä pysty säästämään senttiäkään
Ja en voi jäädä tänne
Nämä ajat ovat pahimmat mitä tiedän

Länsi-Virginian vihreinä aaltoilevat kukkulat
Ovat minulle kuin palanen taivasta
Vaikka ajat ovat surulliset ja ikävät
Enkä voi jäädä tänne
Ne seuraavat minua eivätkä koskaan irrota otetaan

Joten muutin täyteen ahdettuun paikkaan
Jostain pohjoisen tehdaskaupungista
löydät minut
Vaikka jätin taakseni entisen
En koskaan muuta mieltäni
En jaksa näitä vaikeita aikoja

Länsi-Virginian vihreinä aaltoilevat kukkulat
Ovat minulle kuin palanen taivasta
Vaikka ajat ovat surulliset ja ikävät
Enkä voi jäädä tänne
Ne seuraavat minua eivätkä koskaan irrota otetaan

Mutta joskus palaan Länsi-Virginiaan
Kumpuileville vihreille kukkuloille joita rakastan niin
Joku päivä tulen kotiin
Ja tiedän korjaavani vääryydet
Eivätkä vaikeat ajat seuraa minua enää

Joku päivä tulen kotiin
Ja tiedän korjaavani vääryydet
Eivätkä vaikeat ajat seuraa minua enää.

Emmylou Harris (1978) – Green rolling hills

P.s. Vaikeuksien ja epäoikeudenmukaisuuden vastapainona ja lohdun lähteenä on laulun lapsuuden ajan luonto, vihreinä kumpuilevat vaarat. Ne ovat koti, jota voi vaalia mielessään ja jonne lopulta palata. Ja kotiin voi palata monta kautta, vaikkapa etsiytyä jo umpeen kasvaneelle polulle heti sen omituisen käkkärämännyn jälkeen.