maanantai 16. helmikuuta 2009

A full stop


Pitkäkestoiseen ja uusiutuvaan masennukseen kuuluu vieraantuminen entisestä kenties terveemmästä minäkäsityksestä. Vaikka pahimmat oireet hellittäisivät, jää eksyksiin. Silloin tulee masennuksesta turvapaikka, missä, jos ei aivan viihdy, ainakin on turvassa ja tutussa seurassa.

Miten entiseen saa yhteyden? Eihän se missään komerossa odota valmiina, kunhan vain pölyt pyyhkii. Mutta komeron lattialta saattaa löytää palasia. Niihin voisi tutustella. Pyrkiä edistämään lupaavalta tuntuvaa. Jos kirjoittaa, on eduksi käsitellä vihan ja pettymyksen tunteita, mutta etsiä vielä aiheita, joissa on kaunista ja kestävää: oli se uskonto, luonto, eläimet, runot, sukututkimus, musiikki, leivän leipominen, dekkarit, lasten kehittyminen tai muu.

Mutta yhtälöstä puuttuu vielä jotakin, jotta se aivan toimisi. Ehkä elämä on niin monimutkaista. Ehkä jotain peruuttamatonta on jo tapahtunut. On niin vaikeaa säilyttää uskonsa. Laittaisi pisteen, the full stop.

Ei kommentteja: