Kirjoitin taannoin (22.12) salaisuudesta. Ajaessamme lasten kanssa kuuntelemme musiikkia. Usein minulle tulee tunne kuin vieressä istuva tyttö hyräilisi mukana. En uskalla kysyä, ettei tuo hento ääni vain loppuisi.
Kaupan alennuskorista noukkimani Eric Claptonin kokoelmalevy sai aikaan saman ilmiön. Eritoten laulu “Wonderful tonight”, joka Clapton honottaa oudon nuhaisella äänellä, tuntuu innoittavan myötähyräilyä. Onhan laulu simppelin kaunis. Kuvittelen mielessäni, että tämä saattaisi hyvinkin olla “se meidän kappale”, jota lapseni tanssisi puolisonsa kanssa omissa häissään, sitten joskus. Nyyh.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti