Ostimme aamulla ensimmäiset puutarhamansikat, joiden puhdistaminen pakastimeen on kuulunut minun ja lasten kesärituaaleihin. Tällä kertaa tärkeimmältä tuntui se, että sai viedä perkuujätteet kompostiin. Lasten toimesta meillä vallitsee puritaaninen lajittelukulttuuri. Esimerkiksi kaikki lastenruoka- ja maitopurkit pestään ja toimitetaan kierrätykseen. Hajamielisiä vanhempia varten on tästä vielä laadittu jyrkkäsanainen A4:lle kirjattu direktiivi keittiön alakaapin oveen.
Keräyspisteellä vierähtää helposti aikaa, kun jokaisen esineen on löydettävä tarkasti oma paikkansa. Suurin tulkintaerimielisyys koskee paperin, kartongin ja pahvin määrittelyä. Minusta kaikki pahvilaatikkoa ohuempi materiaali on paperia, kun lapset erottelevat vielä kartongin muista. Onneksi (?) vuoden alusta erillinen kartonkiastia poistettiin, ja tämän epämääräisen materiaalin voi laittaa paperin mukana kierrätykseen.
Tässä on sukupolviero. Oma keski-ikäinen sukupolveni ehkä suhtautuu kierrätykseen yhä vähän kummeksuen, kun taas vanhempamme, jotka varttuivat sodan ja jälleenrakentamisen niukkuudessa mielellään säästävät tavaransa loppuun asti ajatuksella, ettei koskaan tiedä, mihin mitäkin vielä tarvitsee. Nuoremmat sukupolvet puolestaan ovat omaksuneet yleisempiä luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen periaatteita. Ne eivät ole vain itseä varten, vaan niillä pelastaa maailman.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti