tiistai 15. heinäkuuta 2008

Minne meni keskittymiskykyni?


Sen ohella, etten ole tyypiltäni runoihminen, keskittymiskykyni ei ole paras mahdollinen syventyä runon lukemisessa vaadittavaan mielen asentoon. Ahdistuslääkkeet eivät tässä näytä auttavan. Ne sitä paitsi pyrkivät tasoittamaan tunteita, tekemään välimatkaa, jolloin nähty ja kuultu menettää teränsä.

Olen tähän mennessä kuunnellut yli puolen kymmentä kertaa Emmylou Harrisin viimeisimmän levyn (All I intended to be). Vasta nyt erotan kappaleet toisistaan. Vaikka heti myönnän, että olen tuskastuttavan hidas oppija, on vitkainen erottuvuus yleensä merkki siitä, ettei kysymys ole ‘helposta’ levystä.

Pystyin vasta äsken ottamaan esille laulujen sanat ja seuraamaan niitä samanaikaisesti esitysten kanssa. Se, mikä minua esti tekemästä näin aikaisemmin, oli ennakoiva ahdistus, oikein musertava sellainen, siitä, että tämä vaatii minulta aivan erityistä ponnistelua: siis istumista aloilleen ja kaiken ylimääräisen ulkoisen ja sisäisen poissulkemista. Tästä kyvyttömyydestä olen todella huolestunut. Miten käy töissä? – Vaikeuksia on näköpiirissä.

Ei kommentteja: