maanantai 31. elokuuta 2009

Äänettömät kasvit?



"Kauneinta kasveissa on niiden äänettömyys. Toiseksi kauneinta on niiden liikkumattomuus."

Näin replikoidaan kirjaesittelyn mukaan Kristina Carlsonin tulevassa romaanissa Herra Darwinin puutarhuri.

Totta sikäli, että näistä piirteistä seuraa luonnon rauhallisuus ja rauhoittavuus.

Mutta riittämätöntä sikäli, että vallankin kukat kyllä vastailevat, vaikka hiljaisesti, kun niille kuiskailee. Ja tuuli tuudittaa niitä edes takaisin ja ne kurottuvat varpailleen kohden aurinkoa, ystäväänsä.

Ruraalilegendan mukaan eräs radio Novan musiikkiin lopen kyllästynyt lumpeenkukka nykäisi juurensa irti ja siirtyi rauhallisempaan lahden pohjukkaan.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Syksyinen laulu ihmisistä



Talvi ottaa kesän paikan seesteisesti,
kuin vastasatanut lumi.
Kerroin sinulle kesätarinoita, mutta ulkona
vain kylmeni.
Kerroin sinulle kaiken itsestäni.
Kerroin kaiken minkä osasin.

Miltä sinulta tuntuisi jos maailma hajoaisi
ympärilläsi.
Taivaan palasia tipahtelisi naapurisi pihaan,
muttei sinun päällesi.
Etkö voisi olla edes hieman huvittunut,
ajatella, että sinun pitäisi tehdä jotain.

Ratkaisut eivät koskaan tule eteesi,
vaan vastaukset ovat ympärilläsi.
Luottamus on ainoa ystävä, jolle sinun on puhuttava.

Sinuun uskon.
Kerroin sinulle kaiken itsestäni.
Kerroin kaiken minkä osasin.


Emmylou Harris (1975) – Before believing

P.s. Tämä on arvoituksellinen laulu, vaikka kahden ihmisen suhteesta on siinä kysymys. Musiikki on erikoisen kuulasta. Kitaran äänet jäätyvät kirkkaiksi pisaroiksi. Syksy on jo talvi. Mitenköhän tuossa käy? Valitettavasti tätä esitystä ei taida löytyä netistä, vaan on kuunneltava levyltä, Pieces of the sky.

lauantai 29. elokuuta 2009

Tyrni

perjantai 28. elokuuta 2009

Kielen oppimiseen menee ihmisen elämä




Sinä häviät maailmalle, paitsi yhdessä asiassa. Sinä näet sen, se ei näe sinua.

Iloinen mieli on kuin korttitalo. Se rakentuu hitaasti, luhistuu hetkessä.

Näe ajoissa kosketuspinnan supistuminen. Älä anna sen oheta piikiksi.

Kun mies sanoo tulevansa toimeen ilman naista, hän tarkoittaa äitiään.

Tehtyjen syntien taakka on kevyt kantaa. Mutta selkäranka narskuu tekemättömien syntien kuormasta.

Suuret huolet eivät ole pahempia kuin pienet. Jos suuria ei ole, tuntuvat pienet suurilta.

Valo piirtää maailman kuvan silmän verkkokalvolle, mistä mieli sen lukee. Muita kuvia ei ole.


Markku Envall (1986) Pahojen henkien historia

torstai 27. elokuuta 2009

Viinilauluja 2: Vielä kaksi pulloa











Tulimme yhdessä yhteisin toivein Länteen
Meitä polttava tuli olisi saanut koko rannikon tuleen
Kahden kuukauden päästä murhe iski
Rakkaani otti ja minut jätti
Mutta eipä hätää koska on keskiyö
Ja minulla on vielä kaksi pulloa viiniä

Hän jätti minut, että melkein sekosin
Kuin tuosta vain hän painoi minut maahan
En anna sen vaivata itsenäni tänään
Olen paiskinut töitä ja väsynyt muutenkin
Mutta eipä hätää koska on keskiyö
Ja minulla on vielä kaksi pulloa viiniä

Tuhatkuusisataa mailia erottaa minut ystävistäni
Vaikka olen yrittänyt parhaani, onneni kääntyy hitaasti
Olen ollut koko päivän auringossa
Mutta nyt siivoan varastoa läntisessä Los Angelesissa
Mutta eipä hätää koska on keskiyö
Ja minulla on vielä kaksi pulloa viiniä


Emmylou Harris (1978) – Two more bottles of wine

http://www.youtube.com/watch?v=TU97vLkxxtY

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Aamun sumua


tiistai 25. elokuuta 2009

maanantai 24. elokuuta 2009

Seittejä




Ps. kun kuvan näpsää suuremmaksi, saa näkyville vesipisarat.



Syksy näkyy siinäkin, että maakosteuden lisääntyessä myös hämähäkin seitin tulevat näkyviksi. Tosin tässä piti käyttää salamaa apuna. Kauniita ja taidokkaitahan seitit ovat, mutta monelle pikkuökökälle ne ovat viimeinen saitti.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Loppukesän aurinkoisessa metsässä


Syksyä pidetään kuvainnollisesti elämän ehtoon vuodenaikana. Tämä tuli mieleeni, kun taivalsin aurinkoisessa alkusyksyn metsässä. Alussa kaikki meni hyvin. Matka taittui ja tuli sellainen eliksiirinen olo kuin vain metsässä voi sattua, kun ilma löytää keuhkojen viimeiseen sopukkaan, tulee iholle ja läpi, täyttää sinut kokonaan ja tunnet olevasi lämpimästi sykkivä osa ympäröivää luontoa.

Mutta sitten tuli hiki, jalat alkoivat muljahdella ilkeästi kivissä ja kaikki alaselän kivut, murtumat ja luhistuneet nikamavälit muistuttivat itsestään. Se ikävä viiltävä kipu säteili toisessa polvessa. Kulku muuttui kompastelevaksi ja epävarmaksi. Tiesin, etten koskaan kantaisi 22 kilon rinkkaa Muotkatuntureiden välisillä avarilla selkosilla. Mutta siitähän on aikaa jo kymmeniä vuosia. Silti, ajatus teki kipeää. Jotain on jäänyt, sinne, peruuttamattomasti. No, vielä minä sentään kuulin heinäsirkkojen hillittömän sirittelyn.

lauantai 22. elokuuta 2009

Viakasta ku syksynen tiä

Vaikka päivät ovat välillä aurinkoisia ja lämpiä, ovat yöt jo tosi kylmiä. Syksy oireilee.

Aina mainio Kotimaisten kielten tutkimuskeskus esittelee wanhan kansan ajatelmia syksystä. Vaikkapa tällaisia:

”Yhyreksänä syksyynen yö, kymmenenä keväänen päivä.” = Syksyisenä yönä voi olla yhdeksänlaista ilmaa. (Nurmo)

”Syksyynen päivä on kun puuron silmä, nim piäni kahen pimmeen välissä.” Vanhaan aikaan kun ei kartettu voita, puuron silmä tuntui aina mitättömän pieneltä, yhtä pieneltä kuin syksyisen päivän valoisa aika. (Kuorevesi)

”Viakasta [= petollisen liukasta] ku syksynen tiä.” (Suoniemi)

Tuo viimeinen suoniemeläinen on oivallinen, sillä omassa kielipäässäni oitis käänsin "viakasta" viekkaaksi. Ja mikä olisi arvaamattomampi kuin sieltä täältä liukas ja kaikkialta sysipimeä tiepinta syksyllä.

Rakkaus on käsin tehty lahja


Kaikki kipot ja kupot pakkaa,
ja näkemiin-kortti rustaa.
Vuokraisännälle sano minulta heippa.
Se ketale on ollut minusta täysi moukka.
Heitä heille kaikki LA paperit,
samoin ne homeiset vohvelit.
Adios, tälle betonimurjulle.
Häippään tästä sotkuiselle sivukadulle.

Jos vain selviäisin LA:n pikitieltä
hengissä ja kiinni jäämättä.
Savupilvessä tätä tietä ajanut olen
hankkiakseni maata, jota ostanutkaan en-en-en.

Ja vanha Dennis hintelä,
ainoa jota minun tulee ikävä.
Voin kuulla sen vanhan basson laulavan
pehmeästi ja matalalta kuin tuomasi lahjan.
Laula se minulle kerran vielä, ukki
Otetaan tästä hetkestä irti kaikki.
Uskon kaikkeen mitä sanot,
kunhan vain soittamista jatkat.

Ja pudota pinkki kortti postilaatikkoon.
Jätä avain vanhan ulko-oven lukkoon.
He kyllä löytävät sen tai sitten eivät.
Olen varma, että jotain olemme unohtaneet.
Voi, Susanna, älä itke, murusein.
Rakkaus on lahja, joka on varmasti tehty käsin.
Meillä on jotain mihin luottaa.
Eiköhän meidän jo pitäisi pois kaasuttaa.

Jos vain selviäisin LA:n pikitieltä
hengissä ja kiinni jäämättä.
Savupilvessä tätä tietä ajanut olen
hankkiakseni maata, jota ostanutkaan en-en-en.


Gay Clark (1998) – L.A. Freeway

http://www.youtube.com/watch?v=yTwUpkEK6yk

Ps. Tämä on kerta kaikkiaan riemastuttava renkutus, jota voi soittaa monen monta kertaa yhtään kyllästymättä. Arvatenkin sanat pohjautuvat laulajan omiin turhauttaviin kokemuksiin. Linkillä esiintyvä Clark on kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin levyllä laulaessaan. Näin meille kaikille käy: tahti hidastuu, voima kaikkoaa äänestä. Mutta mikä jää: laulu, jonka Gay Clark on tehnyt meille.

perjantai 21. elokuuta 2009

Viinilauluja 1: Petollinen pullo



Tänä iltana pullo petti minut
Ja antoi muistosi tulvahtaa mieleeni
Ainoa tosi ystävä, jonka luulin löytäneeni
Petti tänä iltana minut

Minulla on aina ollut pullo, johon tarttua
Ja viime aikoina olen joka päivä tarttunut
Mutta viini ei entiseen tapaan turruttanut
Ja satutin itseni kuin silloin ennen

Tänä iltana pullo petti minut
Ja antoi muistosi tulvahtaa mieleeni
Ainoa tosi ystävä, jonka luulin löytäneeni
Petti tänä iltana minut

Joka ilta jätän baarin illan päättyessä
Tuntematta lainkaan kipua sulkemisaikana
Mutta tänä iltana muistosi löysi minut aivan liian selvänä
Enkä saa juotua tarpeeksi, että se pitäisi sinut pois mielestäni

Tänä iltana pullo petti minut
Ja antoi muistosi tulvahtaa mieleeni
Ainoa tosi ystävä, jonka luulin löytäneeni
Petti tänä iltana minut



Emmylou Harris (1974) – Bottle let me down

http://www.youtube.com/watch?v=Oo9MBrLr3Is

torstai 20. elokuuta 2009

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kylään

Heräsin yöllä.
Katuvalot oli sytytetty.
Huoneessa oli pimeää.
Syksy oli tullut kylään.

tiistai 18. elokuuta 2009

Haavi auki

- Ulkoministeri Stubb havainnollisti konkreettisesti kuinka politiikkaa hoidetaan.
- No?
- Mielipiteet riippuvat siitä, onko mikrofoni auki vai kiinni.
- Hänhän pyysi hienosti anteeksi.
- Aivan, koska mikrofoni oli auki.

Toinen Mies Hesarissa maanantaina.

Lintulauluja 2: Lintu häkissään



Laululintu kultaisessa häkissään
Vaikka se pitäisi sinisestä enemmän
Kuinka sen laulun viiniä kaipaan
Lintu raukka, joka ei ole tehnyt mitään pahaa
Mitä pahaa se tehdä voisikaan
Se vangikseni jää loppuiäkseen
Lintuni haluaa vapaaksi
Sitä enkö tietäisi
Mutta en ole valmis, että
Antaisin lintuni lähteä
En vain voi päästää sitä lähtemään

Oi Herra, kun timantinhiojan katseesi
Silmäilee sieluani
Oi, Herra, olen häpeän vallassa
Ota minut huomaasi, Herra, ja puhdista
Paranna minut sanalla
Herra, rukoilen lahjaa, jota en tohdi pyytää


Emmylou Harris (1978) – My songbird

http://www.youtube.com/watch?v=TttnuDtgOso


P.s. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Chess Winchester, joka aikoinaan pakeni Kanadaan välttääkseen Vietnamin sodan kutsunnat. Tämä on yksi Harrisin suosikkeja, eikä ihme, sillä laulu melodialtaan kaunis ja sanoiltaan monitulkintainen. Masentunut ihminen voi esimerkiksi sijoittaa laululinnun paikalla oman rakkaan masennuksensa.

maanantai 17. elokuuta 2009

Kumpi?


- Growing up, or growing old?


Widows and orphans -- A touch of Frost

Ikääntyminen


Uusimmassa Tiede-lehdessä (8/09) on rauhoittava tutkimustulos aivojen ikääntymisestä, nimittäin aivojen kyvystä käsitellä ikäviä kokemuksia. Tutkimuksessa näet havaittiin, että vaikka nuorten (25-vee) ja vanhojen (70-vee) muistitoiminnoissa ei ollut eroa, eri-ikäisten aivot tallentavat ikäviä muistikokemuksia eri tavoin: vanhat palauttivat epämieluisia ärsykkeitä huonommin kuin nuoret. Pääteltiin, että iäkkäät aivot karsivat tunteita kokemusten tallennuksessa. Ne pystyvät "järkeilemään" ikävien tilanteiden läpi. Tämä liitettiin muihin tuloksiin, joiden mukaan terveeseen vanhenemiseen kuuluu nuoruutta parempi tunne-elämän hallinta.

Voi vain toivoa, että osaisi vanheta terveesti.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Kesätuuli


Illalla puhalsi lämmin tuuli,
ja tuli vielä uneenkin,
jossa sen kaiun yhä kuuli.

Kesä tuli takaisin hetkeksi,
eikä muuta tarvinnut
kuin saada aikaiseksi
kuva pakevien värien puraisusta.

lauantai 15. elokuuta 2009

Näitä liinatukkia ei voi olla kuvaamatta


Lintulauluja 1: Pieni lintu



Jos pieni lintu minulla olisi
Opettaisin sen laulamaan nimesi
Se olisi kaunein laulu
Ja saisin välinpitämättömän sydämesi

Joten lähde, lintuni pieni
Lennä pois, lennä pois
Ja kun rakkaani sinut näkee
Vasta sitten, lintuni pieni
Laula, laula ja tuo sydämensä minulle

Jos saisin kuun taivaalta
Kirkastaisin maan ja herättäisin vuoroveden
Ja kun kuu on täysi kuin on sydämein
Sinut vierelleni vetäisin
Mutta pimeässä yössä riudun
Riudun kunnes taas näen kasvosi
Siis rakas kuu, anna valosi
Valaise, valaise ja tuo hänen sydämensä minulle

Jos minulla olisi vaunut tehdyt kullasta
Neljä kaunisväristä hevosta
Hopeisilla ohjaimilla niitä ajaisin

Ja vaunut ovellesi toisin
Ja jos kätesi tarttuisi käteeni
Ajaisin neljällä kauniilla hevosella
Mutta rakkaani, jos sydämesi on kylmä yhä
Katoaisin, enkä vaivaisi sinua enää



Emmylou Harris (2003) – Little bird

http://www.audiobaba.com/acoustic/mainstream/95696?page=3

Meidän lasten lemppari tarttuvan inkavaikutteisen melodiansa ansiosta. Myös sanat ovat vanhanaikaisella tavallaan kauniita. Loppuaan kohden musiikki kuin täyttää huoneesi koko sopukan (valitettavasti linkin näyte on kovin lyhyt).

perjantai 14. elokuuta 2009

Onnellisuuden joki



Jossain virtaa joki onnellisuuden.
Pysähdymme rannalle sen, kun tuuli lämmin puhaltaa.
Jossain on puutarha, jossa yksin rakkaus kasvaa.
Jossain virtaa joki onnellisuuden.

Silmäsi sinun, älkööt enää vuotako kyyneleitä.
Löydämme paikan, jossa nauraa ja iloita.
Joten ota käteni, sitä älä irroita.
Tule kanssani ja kulkekaamme yhdessä.

Vaellamme valossa auringon, nauramme ja laulamme
ja tanssimme kunnes onnellisiksi tulemme.
Tule, kanssani lähde,
ja rakkauden maan yhdessä löydämme.

Jossain virtaa joki onnellisuuden.
Pysähdymme rannalle sen, kun tuuli lämmin puhaltaa.
Jossain on puutarha, jossa yksin rakkaus kasvaa.
Jossain virtaa joki onnellisuuden.


Dolly Parton (1974) – River of happiness

http://www.youtube.com/watch?v=f0r2PvW_2Is

huom! linkin lataaminen vie hetken mutta sieltä se tulee: raikas pikkulaulu.

torstai 13. elokuuta 2009

Tupla-aare














Ensin havaitsin sateenkaaren, sitten toisen sen vieressä. Löytäjäänsä odottaa kärsimättömänä kaksi kultarahoilla täytettyä aarrearkkua. Ei hassumpi saalis yhtenä iltapäivänä.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Aamun kaste


tiistai 11. elokuuta 2009

Vierailu

- Näitkö Madonnan takapuolen?
- Onko Madonnan takapuoli käynyt Suomessa?

Kirjoitti Toinen Mies Helsingin Sanomissa eilen.

Pellon laidan kasveja 2


Pellon laidan kasveja 1


maanantai 10. elokuuta 2009

Pellolla



Jos olisi valittava yksi asia autiolle saarelle, ottaisin mukaani oikean ruisleivän. Jos saisi ottaa vielä toisen, veisin 5%:n Polar-juustoa leivän makua täydentämään.

Nämä kuvat eivät ole ruis- vaan ohrapellosta. Leipä ja puuro, ihmisen suurin oivallus polkupyörän, ladon, iltapäiväunien ja jääkaapin lisäksi. (Voisiko päätelasit, ilmalämpöpumpun, vuorotteluvapaan, punaviinin ja tumman suklaan vielä laskea mukaan, hmm...)

Maailmassa ei ole yhtään liikaa täydellisiä asioita, mutta ne ovatkin välttämättömiä. Voitko pistää suuhusi johdannaisen, teknologiaosakkeisiin keskittyvän nasdaq-indeksin, valtionvarainministerin lausunnon, iltalehden lööpin. Mutta ruisleipää voit syödä ja suhtautua mietteliäästi jopa Kataisen uusimpaan lausuntoon, jossa kaveria ei vieläkään jätetä.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Hikinen iltapäivä


Satoi ensin,
ja sitten tuli lämmin.
Kun aurinko paistoi,
viileä ruoho jalan tuntui alla.

Syksy ja kesä,
yhdessä ja samassa päivässä.

Ajatus ei kulkenut,
ja sormet näppäimillä pysähtyivät.

Kun ajatus on selvä,
seuraa sana,
mutta ilma seisoi kuin seinä.

Maailma oli jossain tuolla, kohisevana.
Ja minä täällä, hei, lämmöstä kylläisenä,
vai jo kyllästyneenä.

Nyt on kesän viimeinen ilta, taas.
Ja ovat jälleen pilvet taivaalla,
ikuisella, yhä rakkaalla.
Näkymä viimeinen,
ja kaunein, kenties.


Lauantaina 8. elokuuta 2009 klo 15.32

perjantai 7. elokuuta 2009

edessäin mulla on kultaa, keltalehtinen tie


Heinäkuun laulu on tietysti Janis Joplinin esittämä ‘Summertime’ (1973). Ja elokuun laulu on — Kristina Hautalan ‘Elokuu’ (2003). Yhteistä lauluissa on, että esittäjä on nainen ja sanat myötävärähtelevät ajankohdan kanssa. Ja molemmissa soitetaan sähkökitaralla tavalla, joka huokuu kaikkialle laskeutuvaa outoa lämpöä. Sen taianomaisen peiton voi tuntea omalla ihollaan. Kuunnelkaapa, Joplinin kitaristi soittaa puuvillapellon keskellä punaisen auringon laskiessa. Ihan varmasti.(Tosin kuultavissa paljon paremmin levyltä kuin videolta.)

Kristina Hautalan ‘Elokuu’ on Matti Viita-ahon mukaansa tempaavasti säveltämä ja Hanna-Maria Takalan lumoavasti sanoittama. Laulu on kaunis kuin koiravauvan suukko.

Elokuu, minut syksyn syliin
vie hiljaa, varoen
Sano minulle pohjoisiin kyliin
vielä paistaa päivä kultainen
Tule, sano minulle vielä
on daaliat hehkussaan
Ei kuura koskettaa niitä
pitkiin pitkiin aikoihin saa

Ja hämärä sade salaa
tule pinnalle tummuvan maan
Tuuli lempeä tuudita viljaa
yöhön pehmeään perhonen nukkua saa

Elokuu, minut syksyn syliin
vie hiljaa varoen
Kesän polttava suudelma huulillain
en tunne hallan henkäystä otsallain

Tule, takaa minulle se tänään
Ettei vihreys viimeinen lie
Vakuuta, vakuuta edessäin mulla on
kultaa, keltalehtinen tie



http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.individual&videoid=6195404

http://kotinetti.suomi.net/kristinahautala/index.htm

Hautalan levy, Hetki tää, sisältää pelkästään luontoaiheisia ja vuodenaikoihin liittyviä lauluja. Mukana on muitakin todellisia helmiä, vaikkapa surumielinen balladi apolloperhosesta ja mietteliäs Meren laineet, joka esitetään myös ruotsiksi.

torstai 6. elokuuta 2009

yli pellon mustan kynnöksen


Aprikoin (3.8.), mistä kirjallisesta lähteestä on peräisin yhteys riihen tuoksun ja alkavan syksyn välillä. Arvasin oikein, että kysymyksessä on Lauri Pohjanpään erinomaisesti sanailema 'Kaksi vanhaa varista', tunnelmaltaan ylittämätön syksyn runo -- siinä "tuntuu tuoksu riihen etäinen/yli pellon mustan kynnöksen". Ja kun kuvittelee kävelevänsä peltotietä pitkin, sen oikeasti tuntee. Sieltä se tulee etäältä, kaukaa aikojen takaa, tulee, eikä jätä.

'Käyhän taaskin blogaamassa,
oli oikein hauska tavata.'


Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar, lähti", sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaa sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen
tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"täytyy tästä.." toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Osuvaa mutta ikävää



Milloinkaan ei ole hyvä. Ainakin jos kysymme asiaa Valtionvarainministeröltä. Ja miksi emme kysyisi, kun sailakset asian tasan tarkkaan tietävät: 'hyvinä' aikoina eletään kulutusjuhlaa, 'huonoina' aikoina maksetaan laskuja. Jää vain askarruttamaan, kuka on tilannut pöydän koreaksi ja kenen laskuja oikein maksamme; ikään kuin kuluttajat ja maksajat olisivat eri ryhmiä.

Tuon kirjoitettuani lueskelin hesarin pääkirjoitusta, jossa organistisen omahyväiseen ja ihmisiä halventavaan sävyyn ilmoitettiin, että "jos puolueet sisäistävät rationaalisen talouspolitiikan, ne eivät seuraavissa vaaleissa lupaile äänestäjille lisää etuuksia tai uusia tienpätkiä maakuntiin".

Nyt viriää kaksi kysymystä: 1) hei, eikö tähänastinen talouspolitiikka ole ollutkaan rationaalista? 2) milloin Valtionvarainministeriö on valinnut hesarin viralliseksi ilmoituslehdykäkseen (vai onko asia juuri päinvastoin)?

tiistai 4. elokuuta 2009

Koiralauluja 2: Vanha Kunkku


Kunkku ryntäisi perään hirven
rohkeasti autosta kiitävästä.
Kunkku painui, kun sai vainun.
Oli se vaan paras vanha hurtta minkä tiesin.

Minulla oli koira ja sen nimi oli Kunkku.
Lörpötin sille huoleni kaikki
autossani, koira ja minä.
Sitten yhtenä päivänä se otti ja kuoli.

Muistelin matkaamme yhteistä,
kerran sitä potkaisin, kun se oli tuhma.
Pidin tosi paljon vanhasta Kunkusta,
mutta nyt se on historiaa.

Kunkku ryntäsi perään hirven,
rohkeasti autosta kiitävästä,
Kunkku painui, kun sai vainun.
Oli se vaan paras vanha hurtta minkä tunsin.

Vanha Kunkku oli ystäväni,
enkä tiedä toista koiraa sen veroista.
Tai sitten vielä löydän, mene tiedä,
sillä minulla on paljon matkaa edessäin vielä.


Neil Young (1992) – Old King

http://blip.fm/profile/Northrunnnercan/blip/17041471

Ps. Tästä ‘miniklassikosta’ on hauska esitys Johathan Demmen ohjaamassa konserttitaltioinnissa nimeltään Heart of Gold (2005). Siinä banjoa hillittömästi soittava Young esittää kunkku-laulunsa Emmylou Harrisin avustamana ja matkii hupaisasti nuuhkivaa koiraa. ‘Sniff´’, ‘sniff’, sanovat amerikankieliset koirat.

Tarina kertoo, itse asiassa Niilon omalla suulla, että hän olisi halunnut nimetä koiransa Elvikseksi, mutta käytti häveliästä muttei kovin peittävää kiertoilmaisua. Kai tämä liittyy muusikkopiirien omalaatuiseen huumorintajuun ja keskinäiseen puukonheittoon. Onhan Youngilla Elvistä irvaileva laulukin tuolla nimellä. Yksi värssy menee näin:

The last time I saw Elvis,
he was ridin in a pink Cadillac.
Wind was blowin through his hair
and he never did look back.
He was the King.

maanantai 3. elokuuta 2009

Elokuun elämää



Elokuu on minusta aina ollut vähän salaperäinen. Johtuneeko siitä, että elokuussa toisiinsa seikoittuvat päättyvä kesä ja alkava syksy? Elokuu on vielä jotenkin vanhanaikainen. Kaupunkilaisena melkein haistaa riihen savun viluisessa aamussa. Riihen savu? Olen varmaan sen jostain lukenut, runosta ehkä.

Katsoin, mitä Kotimaisten kielten tutkimuslaitos elokuusta kirjoittaa --

"Elokuu on sadonkorjuun aikaa. Siitä kuukausi on saanut suomenkielisen nimensäkin: elo tarkoittaa niin kasvavaa kuin korjattuakin tai jo puitua viljaa tai itse viljankorjuuta. Elopelto on viljapelto, useimmiten ruispelto, ja elopellon rikkaruohona ennen kasvanut ruiskaunokki on elokukka tai elokaunokki."

"Elo on johdettu suomen kielen vanhimpaan sanastokerrostumaan kuuluvasta uralilaisesta verbistä elää, joka on ollut lähtökohtana laajalle joukolle sanoja. Osan yhteenkuuluvuuden huomaa edelleen, mutta toiset ovat etääntyneet jo varsin kauas juuriltaan."

"Eläin, elämä ja elanto ovat vanhoja tuttuja vuosisatojen takaa. Eläimiä on sanottu myös elikoiksi, elukoiksi, eläviksi ja eläväisiksi. Näin on nimitetty vanhastaan etenkin lehmiä ja hyönteisiä."

Jos kohta riihen tuoksu on kirjallista kuvittelua, niin ruiskaunokin muistan lapsuuden mummolan pellon pientareilta. Se oli suosikkikukkani: kauniin selkeä, sopivan sininen ja tuoksui vienon hyvältä, vaikka en enää tarkkaan muista sävyä.

Elokuussa syvenevät varjot. Hiljaisuus enentyy pimeän myötä. Se hiipii huomaamatta sisään ikkunoista, leviää nurkista kattoon ja seinille, painuu alas. Sitten on hiiskumatonta. Sydän lyö.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Koiralauluja 1: Sähäkkä-Jussi


Oli minulla kerran koira pieni
jolle nimeksi annoin Sähäkkä-Jussi.
Oli sillä täplä ympärillä silmän,
joka näytti paikalta ihan.
Sen jalat olivat liian pitkät,
ja oli se kovin kömpelö.
Eikä ollut kummoinen ulkonäkö sen,
mutta minulle kelpasi hyvin.

Löysin sen varrelta joen
harhailemassa yksikseen.
Sillä oli kylmä ja oli se nälissään niin,
että kylkiluut pistivät esiin.
Napsautin sormiani, vihelsin,
ja tuli se luokseni ja syliini otin.
Minä olin lapsi vain,
ja Sähäkkä-Jussi oli pentu vain.

Vein sen kotiin ja syötin,
kunnes se ei jaksanut enää muruakaan.
Huoneeseeni vein sen
ja laitoin viltin päälle lattialle,
ja sitten viereeni sängylle,
jossa se nukkui aina.
Joka ilta rukoillessain
pyysin Herraa varjelemaan sen sielun.

Sähäkkä-Jussi,
paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se enemmän vielä,
leikkitoveri, kumppani.
Se oli rakastava ja ymmärtävä.
Se oli Sähäkkä-Jussi.
Paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se vielä enemmän,
kaikkea mitä lapsi saattoi toivoa,
oli Sähäkkä-Jussini minun.

Sähäkkä-Jussi juoksi vastaan
joka päivä koulun jälkeen.
Se hyppi ja häntäänsä heilutellen
katsoi minua kuin sanoakseen:
“Rakastan sinua ja kaipasin sinua ja olen iloinen että olet taas kotona.”
Tiesin miltä siitä tuntui, koska minä ja Sähäkkä-Jussi olimme ystäviä.

Halki metsien ja ketojen
usein vaelsimme.
Ja kun jouduimme ikävyyksiin,
autoimme toisiamme.
Minä pystyin juoksemaan melkein yhtä lujaa kuin Sähäkkä-Jussi.
Meillä oli paljon yhteistä, ja meillä oli tosi hauskaa.

Se oli aina kanssani kun isoksi vartuin.
Jaoimme hyvät ajat ja toisiamme rakastimme.
Hän elää muistoissani nyt,
mutta usein palaa mieleeni
päivät lapsuutein,
ja aikani kanssa Sähäkän-Jussin.

Sähäkkä-Jussi,
paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se enemmän vielä,
leikkitoveri, kumppani.
Se oli rakastava ja ymmärtävä.
Se oli Sähäkkä-Jussi.
Paras ystäväni ikinä oli Sähäkkä-Jussi.
Mutta oli se vielä enemmän,
kaikkea mitä lapsi saattoi toivoa,
oli Sähäkkä-Jussini minun.


Dolly Parton (1974) – Cracker Jack

http://www.youtube.com/watch?v=z8m0-dZgVnE&feature=PlayList&p=1F21B012F4AA914C&playnext=1&playnext_from=PL&index=1

P.s. Monella meistä on samanlaisia muistoja omasta koirastamme omassa lapsuudessamme. Ne ovat eloisa ja erikoisia muistoja.

lauantai 1. elokuuta 2009

Kesäunia




Uusi uni muodon saa
hämähäkin rukissa,
sinisissä kukissa.

Tuuli unta tuudittaa
peukaloisen pesällä,
keskiyöllä, kesällä.


Anna-Mari Kaskinen: Kesäunia (osa) (Lasten maailma 7-8/09)