tiistai 15. heinäkuuta 2008

All I intended to be

Siis olen hät’hätää kyennyt lukemaan sanat ja saanut selvän kuuntelussa epäselviksi jääneisiin kohtiin. No, laulujen tarinoissa on paljon ‘elämän dramatiikkaa’, nousuja ja laskuja, kuten on laita Harrisin muissakin viime vuosien levyissä. Jo ensimmäisen laulun (‘Shores of white sand’) ensimmäinen värssy avaa masentuneen ihmisen elämännäkymän:

"Here I go again
Back to that feeling
Of no worthy cause
To carry me on"


Tarinan loppu jätetään avoimeksi. Voi käydä huonosti tai paremmin, sittenkin.

"Some say I’m sinking
To the muddy bottom
But somehow I’m sailing
To shores of white sand"


Harrisin levy on vielä lähellä. Siksi en osaa, enkä halua sanoa siitä mitään kummempaa – ja tarvitseeko sanoakaan. Mutta toivon musiikki se on. Älä myy sieluasi, neuvoo äiti lapsiaan (‘All that you have is your soul’). Masennuksessa voimme kadottaa itsemme ja kunnioituksemme itseämme kohtaan. Se on asia, jonka myös maailma yrittää meiltä riistää.

"Here I am, waiting for a better day
A second change
A little luck to come my way
I hope to dream, I hope that I can sleep
again
And wake in a world with a clear
conscience and clean hands
‘Cause all that you have is your soul"

Ei kommentteja: