MENOleikkaus

Miten oivallisen ovela onkaan sana menoleikkaus. Se on paljon parempi kuin etuuksien karsiminen, saati sitten sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon tai vastaavaan puuttuminen. Meno on jotain kielteistä, rahanreikä yhteiskunnan muutenkin ohuessa kukkarossa. Hyvin joutaa menoja karsia, vallankin kun joukossa on varmasti turhia kulunkeja ja väärinkäyttöäkin.

Leikkaus on kirurginen toimenpide: joskus on turvauduttava radikaaliin keinoon, jotta kokonaisuus säästyisi. Kerran se kirpaisee, ja sairaan osan voi hävittää kätevästi polttamalla.

Ja kun menoleikkauksia tehdään vastuullisesti ja yksissä tuumin ja reippaassa talkoohengessä, ollaan ihan oikealla isänmaan asialla.

E-alkuiset sanat

Sain tehtäväksi esittää 10 e-kirjaimella alkavaa sanaa.


ERKKI -- niinpä niin, monikäyttöinen sana, ihan erkki.

EHTOO -- sointuvan vanhahtava, joka vie menneeseen kai hyvään aikaan.

EMMYLOU HARRIS -- kun on liian vanha fanittamaan, ottaa asian harrastuksena.

ELÄMÄ -- alkaa ja jatkuu.

ELÄIMET -- niin lähellä, niin kaukana.

ERISTÄYTYMINEN -- etenee pikkuhiljaa.

EREBOS -- kreikkalaisessa mytologiassa maanalainen pimeys, manala.

EVP -- mikäs siinä.

TSHEHOV -- ei ala e:llä

EPÄYHTÄLÖ -- elämä.


And that's it.

Hävisin vedon, melkein

Kirjoituksessani 7.10. löin pullakahvista vetoa, että Katainen alkaa kahden viikon päästä puhua "vastuullisista menoleikkauksista". No, liki kolme viikkoa ehti kulua ennen kuin Katainen aloitti leikkauspuheensa (tämän päivän Hesarin uutisen mukaan). En, pahus, muistanut, että vaalit tulevat väliin.

Siis nyt olisi tarjolla pullakahvit! Mutta olen salaa iloinen, että melkein onnistuin ennustamaan oikein, ja uskallanpa vielä lotota, että pian puhutaan jo valtion "vastuullisista" ja "suomalaisista" menoleikkauksista.

On ikävää olla oikeassa ikävässä asiassa.

Teknologiaosakkaisiin painottuva nasdaq

Kenties päälle kaatuva finanssikriisi nousuineen ja laskuineen on merkki muutoksesta. Miten kauas olemme joutuneet pörssisalien tietokoneruuduissa vilkuttavaan mielikuvitusmaailmaan, joita hallitsevat optiot, fuurit ja muut sepitteet. Löydämmekö takaisin siihen, mikä meitä pitää elossa: ruisleipään, työhön ja kulttuuriin.

Toiveikkuuteen on aihetta, sillä viimeisimmät tiedot kertovat työntekijäammattien arvostuksen reippaasta noususta. Myös pienet paikalliset leipomot ovat lisänneet suomalaisen ruisleivän valmistusta kysyntään vastatakseen. Ja kun vielä pääsisimme rauhaan joka aamuisten talousuutisten pälpättämistä “teknologiaosakkaisiin painottuvan nasdaq- indeksin” muutosluvuista, olisi rauha liki palannut maan päälle.

Aleksis Kiven päivänä (jälkijunassa)

Outo varjo seuraa matkaa syksyssä,
on sen hahmo linnun siiven tumman.
Olisiko toivoa,
vaiko varjoon kummaan takaisin?
Pehmeä on hämy illan,
kylmä usva aamun.

Pysähtyvä kiikkutuoli

Silmännurkasta olin huomaavani, että mökkikammarin kiikkutuoli keinui itsestään. Tarkemmin katsottuani tuoli pysyi paikallaan. Tuli mieleen suomalaisen elokuvan kuvasto. Siinä yksinään kiikkuva kiikkutuoli on kuoleman symboli. Viimeisen kerran kiikkuja on kiikkunut, ja tyhjä tuoli seisahtuu.

Kova ja kivinen

Rakkaani, minun on kerrottava sinulle
Vaikka se särkee sydämeni
Mutta ennen aamua, rakkaani
Olemme mailien päästä toisistamme

Eikö tuo tie olekin kova ja kivinen
Eikö tuo meri olekin suuri ja syvä
Eikö rakkaani näytäkin ihanalta
Kun nukkuu hän sylissäin

Voitko kuulla yölinnun itkun
Kaukaa yli meren sinisen
Vaikka muita ajatteletkin
Etkö joskus muistaisi minuakin

Eikö tuo tie olekin kova ja kivinen
Eikö tuo meri olekin suuri ja syvä
Eikö rakkaani näytäkin ihanalta
Kun hän nukkuu sylissäin

Vielä yksi suukko ennen kuin lähden
Vielä yksi suukko ennen kuin eroamme
Olet sotkenut elämäni
Rakkaani, olet särkenyt sydämeni

Eikö tuo tie olekin kova ja kivinen
Eikö tuo meri olekin suuri ja syvä
Eikö rakkaani näytäkin ihanalta
Kun hän nukkuu sylissäin

Emmylou Harris (1979) – Rough and rocky