Odotus on poissa.
Odotus on häipännyt.
Odotus on vek, muru.
Odotus on häipännyt.
Sä oot pettänyt, muru
Ja sä kadut sitä vielä joskus.
Se on jättänyt mut.
Odotus on vek, muru.
Odotus on jättänyt.
Vaikka jatkankin,
niin meikä jää aina yksin.
Odotus on vek.
Se on jättänyt lopullisesti.
Voi, odotus on häipännyt, muru.
Muru, se on poissa.
Vielä kerran pääsen yli,
kuten miehen pitääkin.
Oon nyt vapaa, ihan vapaa, muru.
Oon vapaa lumostasi.
Oon vapaa, aivan vapaa,
ihan irti lumostasi.
Ja ei kun kaikkea hyvää sulle.
B.B. King (1993) -- The trill is gone
http://www.youtube.com/watch?v=4fk2prKnYnI
Tästä on pakko kirjoittaa. Eihän viisimiljoona videon katsojaa voi olla väärässä? -- Voi, mutta ei tässä asiassa.
Esitys jakautuu kahtia. Alku on tavanomainen blues: karkeiden laulahdusten ja kitaran vuorottelua. Jo kitaran oudon hiljainen ja seesteinen sointi ennakoi toista osaa. Siinä soittaja ja kitara ovat sama. Kitara hoitaa laulamisen. Soinnut tekevät hyvää sisälläsi.
Esityksen päätös on juuri oikea. King lopettaa soittonsa, raps, riisuu kitaransa, nostaa päänsä päälle ja antaa pois. Heittää vielä pinkin plektransa yleisölle. Mitäpä sillä. Homma on tehty. Kaikki tuli laulettua.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti