Harakasta finanssikapitalismin uusi airut

Etelä-Koreasssa järjestettiin sijoituskilpailu, jossa pörssiosakkeisiin sijoitettiin kuvitteellista rahaa ja lopuksi katsottiin, kuinka arvokkaita osakkeet olisivat olleet. Uutiskynnyksen kilpailu ylitti siksi, että yhdeksi kilpailijaksi hyväksyttiin papukaija.

Ei tarvitse ennustajan lahjoja arvatakseen, että papukaija voitti mennen tullen. Tulos voidaan tulkita siten, että sattumanvarainen sijoittaminen tuottaa paremmin kuin asiantuntijoiden neuvot. Toinen, kiinnostavampi, tulkinta perustuu itse sijoitustaktiikan eroihin. Kun ammattilaisen keinona on myydä ja ostaa jatkuvasti, reagoida alati pörssitilanteen muutoksiin, perustui papukaijan taktiikka siihen, että ostetaan ja odotetaan, eikä seurata pörssin hektisiä muutoksia.

Siis papukaijat voisivat korvata Nordean liituraitameklarit ja jopa itsensä Björn Walhroosin? Höpsistä.

"Älkäämme unohtako, että jatkuvasti pörssin ajan hermolla elävä, raivokkaasti edenstakaisin ostava ja myyvä meklari on finanssikapitalismin dynaamisuuden ruumillistuma", kirjoittaa Voima-lehti 7/09.

Mutta miksi ei tässä voisi olla kerrankin innovatiivinen, kun sen nimiin niin vannotaan. Vai mitä, Esko Aho ja Pekka Himanen? Papukaijalle kravatti kaulaan ja antamaan lausuntoa primeaikaan televison talousuutisiin. Siitä lähtee nousuun Suomen kansantalous. Sitä paitsi meillä voitaisiin käyttää papukaijan sijasta kotimaista vaihtoehtoa, harakkaa, joka on kiiltävän perään jo luonnostaan.

Nostalgiaa

Ja tuo vanhan ajan tunne menee eteiseen hiipien,
kuin vanha harmaa kissa talvella, seinustoilla pysytellen.

Ja tuo vanhan ajan tunne kulkee kadulla kompastellen,
kuin vanha myyntimies papereita jaloistaan potkien.

Ja tuo vanhan ajan tunne ympyröitä lehtiöön piirrellen,
kuin lapseton vanha nainen, kädessään kelloa pitäen.

Ja tuo vanhan ajan tunne kaatuu kasvoilleen puistossa,
kuin vanha juoppo rukoillen, että hän selviytyisi yössä.

Ja tuo vanhan ajan tunne tulee ja menee sateessa,
kuin vanha mies tammilautansa kanssa voittaakseen viimein pelissä.

Ja tuo vanhan ajan tunne soittaa kaljasta baarissa,
kuin vanhan blues-ajan keräilijä, joka ei muista sinua.

Ja tuo vanhan ajan tunne linkuttaa yössä kainalosauvoillaan,
kuin vanha sotilas ihmettelemässä, maksoiko hän liian kalliin hinnan.

Ja tuo vanhan ajan tunne keinuttaen ja räiskyen ja itkeä vollottaen,
kuin vanha rakastaja muistaen tytön kirkkaan sinisilmäisen.


Gay Clark (1998) – Old-time feeling

Tämä on nostalginen laulu. Katse kääntyy taakse- ja sisäänpäin. Sieltä muistot tulevat. Sinne on jäänyt elämä, kokemukset, tunteet, eleet, sanat, katseet. Nyt elät muistojen kanssa, jotka koskettavat ja kutittavat.

En valitettavasti onnistunut löytämään Gay Clarkin omaa tulkintaa netistä, vaan tässä esiintyy David Allan Coe.

http://www.youtube.com/watch?v=vcSuWVRrSRk

Sienikuvani

Taivaalta, taivaasta

Kun huomaa tämänkaltaisen valon suuntaavan taivaalta maahan, ajattelee oitis, että sehän on kuin taivaasta. Varmaan mielleyhtymä tulee lapsena nähdyistä kuvista, jossa Jumalan korkeuksistaan siunaava valo kirkastaa Jeesuksen pään, kuva, joka on tuttu monissa alttaritauluissa. Näin kulttuuri opastaa meitä tekemään tulkintoja luonnonilmiöistä, jotka voidaan pätevästi selittää tieteen keinoin. Ja vaikka tietää, että kyse on valon taittumisesta, samalla haluaa uskoa, että siinä on vielä jotain, johon minä olen erityisessä henkilökohtaisessa suhteessa.

Liki erehtymätön Kotimaisten kielten tutkimuslaitos (kai nykyään keskus) valottaa meille valottaa sanasta:

valjeta
1. valoisuuden lisääntymisestä päivänkoitteessa: muuttua valoisa(mma)ksi, kirkastua, koittaa, sarastaa. Päivä, aamu valkenee. Jouluaatto valkeni kylmänä ja lumettomana. Heräsi ennen kuin oli valjennut.
2. kuv. ymmärtämisestä, käsittämisestä, oivaltamisesta: tulla jklle selväksi, selvitä, seljetä, kirkastua. Asia valkeni vasta pitkän miettimisen jälkeen. Silloin minulle valkeni, mistä oli kysymys.
3. tavallisemmin: vaaleta (1).

vaaleta (rinn. vaalentua)
muuttua vaalea(mma)ksi.
1. väristä. Väri, joka vaalenee kuivuessaan. Auringossa vaalenneet hiukset.
2. tulla valoisammaksi, valjeta. Yö vaaleni aamuksi. Taivas vaalenee.

Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Opettajat opettamaan

Me-lehdessä (9/09) julkaistussa artikkelissa "Liitukauden mies" Arno Kotro, opettaja ja runoilija, esittää toiveen, että "kouluista lopetettaisiin joksikin aikaa joka ainoa kehityshanke ja julistettaisiin työrauha".

- Pysyvyydelläkin on arvonsa. Projektipalaveroinnit, strategiakokoukset ja kehittämishankkeet vievät aikaa ja jatkuva muutos on rasittavaa. Kunpa välillä opettajat saisivat vain rauhassa opettaa.

Tuo on meille kaikille tuttua puhetta työelämän hulvattomasta nykymenosta, jossa suin surminkaan ei pääse "ydintehtävien" pariin syistä, joita Kotro tuo esille.

Mutta Kontron toive on ihan toivoton. Tämä julkisen vallan tuottavuusohjelma jatkuu niin pitkään, ennenkuin viimeinen keksitään, että, hei, eihän tämä toimi kuulkaa lainkaan ja on vielä kaukana "innovatiivisuudesta". Ja sitten keksitään uusi "hankepaletti", jota konsulttien armeija tulee tykömme opettamaan.

Vilja on puitu

Ohrapelto on korjattu ja puitu, hurraa kaikki kylvömiehet.

Ja koskaan pettämätön Kotimaisten kielten tutkimuslaitos kertoo puinnin tuloksista, jyvistä ja jauhoista seuraavaa:

"Suomalaisten ruokavalion keskeinen aines on yhä vilja. Viljakasvin siemen eli jyvä on vanha indoeurooppalaisista kielistä lainattu sana. Se tarkoittaa paikoin murteissa pelkästään rukiin jyvää, mikä osoittaa juuri rukiin tärkeyden perinteisessä ruokataloudessamme. Jyvät joko säilytetään kokonaisina, rikotaan tai jauhetaan jauhoksi."

"Jauhot valmistetaan jyvän ytimestä tai ottamalla jyvän kuorikerrokset mukaan kokonaan tai osittain. Jauho on johdos sanasta jauhaa samoin kuin jauhe, joka murteissa voi tarkoittaa paitsi yleensä jauhomaista ainetta myös jauhoa. Yleiskielessä puhutaan karkeista, puolikarkeista ja hienoista jauhoista. Murteissa karkeat jauhot ovat vanhastaan olleet esimerkiksi kraaveli- tai (k)rouvijauhoja. Hienoista jauhoista on käytetty muun muassa nimityksiä fiinit jauhot tai pienet jauhot. Lestyjauhot eli lestyt jauhot ovat jyvän ydinosasta jauhettuja hienoja jauhoja. Lesty on lestä-verbin partisiippimuoto kuten pesty on pestä-verbin. Lestyjauhot-nimitys on tunnettu lähinnä itämurteissa."

Oletko nähnyt taivaan