Haavi auki

- Ulkoministeri Stubb havainnollisti konkreettisesti kuinka politiikkaa hoidetaan.
- No?
- Mielipiteet riippuvat siitä, onko mikrofoni auki vai kiinni.
- Hänhän pyysi hienosti anteeksi.
- Aivan, koska mikrofoni oli auki.

Toinen Mies Hesarissa maanantaina.

Räpin syvin olemus

USA on absurdi maa. Absurdi tarkoittaa tässä tolkutonta. Katsokaapa elokuva "Koko kansan Bulworth" (2006), joka löytyy city-marketin tarjouksessa kympillä kolme dvd:tä. Elokuvassa elämäänsä lopen kyllästynyt ja kyynistynyt kongressiedustaja (Warren Beatty) päättää kesken vaalikampanjansa järjestää palkkamurhaajan tappamaan itsensä. Päätös vapauttaa hänet puhumaan julkisesti politiikan pimeistä puolista, räpin tahtiin. Hulvatonta menoa.

Kekkoselta kysyttiin laulun sanoissa, miten käy häneltä rokkenrolli. Kävi tietysti, koska UKK oli rok. Mutta miten sujuisi räppi suomalaisilta nykypolitiikoilta?

Katainen voisi värssyillä:

"Mua äänestää sossut ja sairaanhoitajat,
vaikka yksityistän kaikki kunnan palvelut.
Ja tupakkaa vedän salaa henkeen asti,
joskus menee bostonia melkein kokonainen aski."


Vanhasella se kulkisi näin:

"Maan asioita jo sujuvasti hoitelen,
ja netissä tottuneesti surffailen.
Ja joulupukkiin vielä kovasti luotan,
kun puolueen laarista vaalirahaa tuotan."

Soini vetäisi:

"Herroille herjaa heitän,
sillä äänisopan itselleni keitän.
Muille jää käteen vain luu,
kun minulla on suurin suu, juu, juu."

Lipponen panisi parastaan:

"MINÄ olen iso mies,
sen valitettavan harva vain ties.
Minulla on herkkä hipiä,
eikä vaatimattomuuteni ole mikään häpiä."

Annetaan Stubbin lopettaa:

"Minä olen joka äidin toivevävy,
enkä puolimaratoonia koskaan juoksemaan väsy.
Yöllä näen kosteaa unta Natosta,
tuosta fan-fantastisesta op-optiosta."

Voisiko Suomikin olla tolkuton maa?
Ainakin se on maailman amerikkalaisin maa.

Suuri isänmaallinen taantuma

Aprikoin joku aika sitten, että valtionvarainministeri puhuisi pian “vastuullisista menoleikkauksista”. Näin ei käynyt. Tai kävi, mutta erilaisilla käänteillä. Uutisen mukaan Katainen esittää valtion velanoton lisäämisestä mitassa, että “nykyiset peruskoululaiset vielä maksavat sitä takaisin”.

Näin meillä toimitaan. Sepitetään semmoinen kriisitulkinta, jolla pakottaa kansa vakavoitumaan “talkoisiin” ja “suureen isänmaalliseen sotaan”. Samalla vihjataan, että syyllisiä olette lopulta te, jos ette tällä kertaa lamaan, niin ainakin siitä selviämiseen. Ja kuvioon kuuluu, että artisti maksaa – ja peruskoululaiset.

Uhkakuvan edessä ihmisiä pelotellaan pitämään suunsa kiinni, muuten isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen. Hammasta saa purra.

Lainanotto on, kuten Niinistö on todennut, siirrettyä verotusta. Ja simsalabim – sieltä ne menoleikkaukset sitten tulevatkin.

Taantuma osoittaa, mikä merkitys luottamuksella on kaikessa ihmisen toiminnassa. Kun se menetetään, menetetään kaikki, maailmankin se kaataa.

Viikko alkaa synkeässä mielialassa

Ihminen suojautuu haitallisia vaikutuksia vastaan. Masennuksessa tämä tulee esille sosiaalisena eristäytymisenä ja psyykkisenä käpertymisenä. Neil Young laulaa laulussaan It's a dream:

" I try to ignore what the paper says/and I try not to read all the news."

Median esittämän maailman vääryys tekee juuri niin kipeää, että siltä haluaa paeta. Melkein pahinta on, että päätöksentekijät ja johtajat -- niin tutuiksi kuin matit, ilet, erkit ja muut ovat meille iltalehtien kautta tulleetkaan -- näyttävät kulkevan yhä kauemmaksi siitä maailmasta, josta he sanovat sydämessään "välittävänsä" ja "korvansa" kuuntelevan. On kuin olisi kaksi erkaantuvaa todellisuuden suuntaa.

Kun ei jaksa, voi olla kyyninen ja sarkastinen, mutta toivottavasti kohtuullisessa mitassa, ja yrittää täyttää mieltään korvaavilla myönteisillä asioilla, katsella lintuja ja kukkia, kuunnella tuulen suhinoita ja vain toivoa, että näin säilyttäisi järkensä ja toimintakykynsä. Löytyykö unelmalle paikkaa unessakaan?

".... it's only a dream/just a memory/without anywhere to stay."