Lumikorpien tyyni ja mahtava yö!
Puut korkeat taivasta halaa.
Yli maisten varjojen palaa
Ikitähtien ääretön loistava vyö.
Ylös kääntyvi hengen etsivän tie.
Väre puhtahin sydämen täyttää.
Maan taistelot pieniltä näyttää.
Yön hartaus haaveet kauvaksi vie.
Lumikorpien tyyni ja mahtava yö!
Koko luonnossa tuntuvi taivas.
Sydän, unhota arkiset vaivas,
Yön suuressa rauhassa tyyntyen lyö!
Otto Kotilainen. Vilppu (Filip Eliel) Koskimies = Vilppu Kaukonen e Forsman, 1868-1923.
Tekstit
4 kommenttia:
Kyllä ennen osattiin. Voi melkein kuvitella miten tuo runo on esitettykkin, mahtipontisesti ja tunteella. Hieno!
Kyllä korpiruno jylhyyttä vaatiikin.
Olipa hieno talvinen runo.
Totta.
Lähetä kommentti