ale

– Onko siellä vapaita koppeja?
– Joo, kaikki, mee vaikka tähän.
– Laitan nää kamppeet tähän koukkuun ja kokeilen yks kerrallaan, ihan sitkeesti kaikki. Oon kyllä ihan varma, ettei yksikään sovi. Nää on tehty nuorille ja hoikille. Tai sitten on leveälahkeisia karisalmelaispöksyjä. Niitä en ota vaikka mikä tulis.
– Kyllä sieltä sopiva löytyy. Käydään lisää jos ei.
– Joo, no, tätä ei pysty vetään ylös asti, kun ottaa heti kiinni. Mä arvasin.
– Seuraava.
– Perhana, ihan sama juttu. Ja nää, nää on kuin puimahousut, voisi käyttää laskuvarjona. Miksi nää otettiin mukaan?
– Itte valitsit.
– Perhana, mulla on jo hiki. No, nää voisi olla. Lahkeita pitää lyhentää. Lököttääkö ne takapuolesta?
– Käänny. En minusta. Miten vyötärö, jääkö väljyyttä?
– Eipä juuri. Pitäs laihduttaa.
– Älä jätä sen varaan.
– No, seuraava tapaus... Ei perhana, nää on jollekin makaronille tehty tai tikku-ukolle.
– Älä hermoile. On sellaisia joustohousuja, niitä voitaisiin kysyä.
– Ei, perhana mitään hiihtotrikoita halua. Rikoo on riskillä ruma. Ja kättelyssä, ei kiitos näille. Sitten vielä nää.
– Hei, nyt solahti mukavasti. Ja sopivasti varaa on. Ettei ne lökötä reisistä?
– Ei, tuollaisia ne on kaikilla.
– Nää kaupan peilit on tehty sellaisiksi, että ne hoikentaa ihmistä.
– Noi näyttää ihan hyviltä. Käänny ympäri. Joo. Käännä nuo lahkeet, että myyjä voi merkitä lyhennyskohdan.
– Mä haluun, ettei lahkeet nouse törröttään kengän päälle. Niillä on tapana lyhentää lahkeita liian vähän.
– Katotaan nyt. Kyllä ne tietää.
– Pitäskö ostaa kahdet tämmöiset? Ei tarttis rampata kaupassa, kun tää on näin stressaavaa puuhaa.
– Ota vaan, ei tää minustakaan oo hauskaa. Mä saan käydä ostamassa vaatteet ihan yksin. Mutta ei se haittaa. Parempi niin.
– Helkkari, nää kamppeet on ihan sotkussa. Loppuu ilma täällä kopperossa.