Hanne pelkäsi lapsia. Hänen piti tuntea heidät hyvin, jotta hän voisi edes puhua heidän kanssaan. Lapset olivat pelottavia, meluisa, vaativia, velvoittavia ihmisiä. Hän oli itse ollut lapsi. Häneltä oli mennyt koko aikuisikä unohtaa, millaista se oli ollut, ja tavatessaan lapsia hän pelästyi kaikkea sitä, mitä ei halunnut muistaa. Siitä huolimatta hän muisti.
Anne Holt (2004)Totuuden tuolla puolen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti