Hän koukistaan sormiaan, avaa ne ja miettii kaikkea mekaniikkaa, joka kulkee päästä käsiin. Miljoonia impulsseja, jotka saavat kädet avautumaan ja sulkeutumaan. Entä sydän, hän miettii, onko sydämellä mitään sanottavaa? Ei, pahuus on päässä. Hän painaa kädet päänsä ympärille ja puristaa. Täällä näin, hän ajattelee, täällä se kaikki on kasvanut ilman että olen edes tiennyt mistään mitään.
Karin Fossum (2010) Harriet Krohnin murha
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Päässä asuu monenlaista.. On hieno lukea sellaisia kirjoja, joissa on osattu kuvata asioita elävästi, niinkuin tuossa pätkässä.
totta, innostuin fossumiin aika lailla. pitää lukea hartaudella hänen muutkin teoksensa.
Lähetä kommentti