Taivaalta, taivaasta

Kun huomaa tämänkaltaisen valon suuntaavan taivaalta maahan, ajattelee oitis, että sehän on kuin taivaasta. Varmaan mielleyhtymä tulee lapsena nähdyistä kuvista, jossa Jumalan korkeuksistaan siunaava valo kirkastaa Jeesuksen pään, kuva, joka on tuttu monissa alttaritauluissa. Näin kulttuuri opastaa meitä tekemään tulkintoja luonnonilmiöistä, jotka voidaan pätevästi selittää tieteen keinoin. Ja vaikka tietää, että kyse on valon taittumisesta, samalla haluaa uskoa, että siinä on vielä jotain, johon minä olen erityisessä henkilökohtaisessa suhteessa.

Liki erehtymätön Kotimaisten kielten tutkimuslaitos (kai nykyään keskus) valottaa meille valottaa sanasta:

valjeta
1. valoisuuden lisääntymisestä päivänkoitteessa: muuttua valoisa(mma)ksi, kirkastua, koittaa, sarastaa. Päivä, aamu valkenee. Jouluaatto valkeni kylmänä ja lumettomana. Heräsi ennen kuin oli valjennut.
2. kuv. ymmärtämisestä, käsittämisestä, oivaltamisesta: tulla jklle selväksi, selvitä, seljetä, kirkastua. Asia valkeni vasta pitkän miettimisen jälkeen. Silloin minulle valkeni, mistä oli kysymys.
3. tavallisemmin: vaaleta (1).

vaaleta (rinn. vaalentua)
muuttua vaalea(mma)ksi.
1. väristä. Väri, joka vaalenee kuivuessaan. Auringossa vaalenneet hiukset.
2. tulla valoisammaksi, valjeta. Yö vaaleni aamuksi. Taivas vaalenee.

Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus