Napsauta reippaasti isommaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Tietoja minusta
- AAMU
- Kuvia ja ajatuksia elämästä, luonnosta ja sattumuksista ja musiikista -- 'Vaikka jätin entisen taakseni, koskaan en muuta mieltäni.'
Blogiarkisto
-
►
2012
(371)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (25)
- ► heinäkuuta (34)
- ► toukokuuta (37)
- ► huhtikuuta (36)
- ► maaliskuuta (40)
- ► helmikuuta (34)
- ► tammikuuta (36)
-
►
2011
(485)
- ► joulukuuta (37)
- ► marraskuuta (32)
- ► heinäkuuta (50)
- ► toukokuuta (46)
- ► huhtikuuta (44)
- ► maaliskuuta (45)
- ► helmikuuta (32)
- ► tammikuuta (33)
-
►
2010
(401)
- ► joulukuuta (35)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (24)
- ► toukokuuta (36)
- ► huhtikuuta (33)
- ► maaliskuuta (36)
- ► helmikuuta (34)
- ► tammikuuta (39)
-
▼
2009
(416)
- ► joulukuuta (32)
- ► marraskuuta (39)
-
▼
syyskuuta
(36)
- Eduskunnan viinilista
- Myöhäisiä liinatukkia
- Kun perusväri onkin musta
- Harmaa kuulas
- Kultaa
- Vasta kuortaan tekeviä traktorin munia
- Lukijan onni
- Aamusumua
- Wahlroos pois terveyskeskuksen jonosta
- Pellolla
- Sanottua
- Satuinen sammal
- Syksyn punerrusta
- Metsässä
- Haituvainen
- Sieniperhe
- Dalziel & Pascoe
- Hiiren herne
- Syksyinen pelto
- Aamun ja illan pilviä
- Kesän häivähdys
- Viisasten kivi
- Donna Leon kävi
- Eduskunnan viini leikattakoon!
- Peikkokivi
- Annas kun ajattelen
- Kielon marja
- Kun kuvaaja myöhästyy
- Sataa, syksy on
- Harakasta finanssikapitalismin uusi airut
- Nostalgiaa
- Sienikuvani
- Taivaalta, taivaasta
- Opettajat opettamaan
- Vilja on puitu
- Oletko nähnyt taivaan
- ► heinäkuuta (52)
- ► toukokuuta (30)
- ► huhtikuuta (34)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (31)
- ► tammikuuta (24)
-
►
2008
(239)
- ► joulukuuta (29)
- ► marraskuuta (23)
- ► heinäkuuta (52)
- ► toukokuuta (1)
Tekstit
4 kommenttia:
Tuo vehreys ja tuoresammal - melkein tekisi mieli koskettaa, mutta ei se tunnu samalta kun on vain kuva. Mutta kuvan kun isonsi, niin...sanat ei riitä kertomaan sen kauneudesta.
Pieni on kaunista, samoin pienet yksityiskohdat, kun malttaisi pysähtyä ne huomaamaan.
Pienet pisarat kuin helmiä...
Kiitos taas pysähtymisen hetkestä ja siitä, että tuot luonnon tänne työpöydän ääreen. Kävelin toki pienen "metsälenkin" koirani kanssa, katse hakeutui enemmän lehtien ruskaa ihailemaan.
Leena,kävellessä huomaa, että koivun lehdet satavat maahan kuin lumisade. Jotain kummallista on siinä, ettei siitä saa kunnolla valokuvaa. Mutta yritämpä tänään taas.
Lähetä kommentti