Rannat valkoisen hiekan

Tässä minä taas joudun
Takaisin siihen tunteeseen
Ettei ole kunnon syytä
Joka kantaisi minua

Koska sydämeni on hypellyt
Kuin kivi litteä vedessä
Ja jokaisella veden värähdyksellä
Olen kulkenut vain kauemmaksi

Joku sanoo että vajoan
Pohjaan mutaiseen
Mutta jollain tapaa purjehdin
Rannoille valkoisen hiekan

Tunnen sateen
Ja sivutuulet muuttuvat
Vieden mahdollisuuteni
Selviytyä yksin

Mutta miksi olisin yksin
Kun lapsi kaipaa äitiään
Huomaa vain jälkeni
Rannoilla valkoisen hiekan

Joku sanoo että vajoan
Pohjaan mutaiseen
Mutta jollain tapaa purjehdin
Rannoille valkoisen hiekan

Joku sanoo että vajoan
Pohjaan mutaiseen
Mutta jollain tapaa purjehdin
Rannoille valkoisen hiekan

Joku sanoo että vajoan
Pohjaan mutaiseen
Mutta jollain tapaa purjehdin
Rannoille valkoisen hiekan

Emmylou Harris (2008) – Shores of white sand

P.s. Tässä laulussa kerrotaan hyvästä ja huonosta mahdollisuudesta. Laulaja kallistuu edellisen kannalle. Mutta näkevätkö ulkopuoliset tilanteen tarkemmin, että vene kulkee jo syvällä ja aivan epävarmasti, että ehtisi turvaan rannalle?

Laulun esitti Karen Brooks 1980-luvun alussa, ja Harris sanoo sitä aina vähän kadehtineensa.