Oliko se keskikoulussa, kun eräs eteenpäin pyrkivä oppilas vastasi palamista koskevaan opettajan kysymykseen hämmästyttävän aikuismaisesti, että kyseessä on “aineen yhtyminen happeen”. Kun katson sytyttämääni takkaa, on yhä vaikea yhdistää tätä fysiikan määritelmää näkemäänsä. Pienistä liekkien aihioista syntyy kohiseva roihu. Liekit leikittelevät keskenään, siirtyvät ja vaihtavat paikkaansa, supattavat toisilleen, kiertelevät ja kiemurtelevat puiden ympärillä kuin käärmeet. Lasin läpi huokuu lämpö, joka värähtelee ihon kanssa, ihan kuin auringon valossa. Varmaan ne ovat samaa elämää herättävää ja ylläpitävää voimaa.
Myönnettäköön, että kun jäljellä on kasa tuhkaa, aineet ovat yhtyneet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Pikkuveli kysyi minulta tiedänkö miksi hiiva nostattaa taikinaa. Vastasin, että siksi kun paketissa luvataan niin. That's it for me. Asioista tehdään koulussa ihan liian vaikeita. Riittää kun asiat toimii. Taikina nousee, puut palaa, kuumailmapallot nousevat taivaalle, astiat putoilevat..
... ja nousukautta seuraa lasku(kausi), kirjaimellisesti, ja valitettavasti..:)
No, entäs sitten se, että kun vety palaa, syntyy vettä...
Ups, tuo jäin varmaan kuulematta sillä koulutunnilla.
Lähetä kommentti