Viimeiset kurjet

Sateesta suttuinen aamu selkeni, pilvet kulkivat yhä kiivaammin, ja kohta taivas kirkastui ja pesi kasvonsa auringonpaisteessa. Jos sulki silmänsä, lehtipuiden suhina ja kahina olivat kuin suvituulessa.

Kävellessäni peltoa halkovaa tietä en kuullut muuta kuin pikkulintujen ääniä. Kurjet ovat sitten muuttaneet. Erehdyin, sillä pian kantautui tuttu alkulinnun torviääni, ja taivaalle ilmaantui kolme kurkea. Hyvästi, näkemiin, bon voyage, vielä tapaamme, toivottavasti.

Lintujen ruokintapaikalle laittamani auringonkukan siemenet olivat kadonneet. Talven ennus sekin. Luonto on lähdössä ilmastotalkoisiin.

Viattomuus

Ajattelin tahallisen lapsellisesti, että elokuvien vaihtuminen mustavalkoisista värillisiksi merkitsi maailman muuttumista vanhanaikaisen viattomuuden tilasta kyynisyyteen ja rappioon, jossa ei ole mahdollisuutta yksinkertaisuudelle ja rehellisyydelle. Vähän samaan tapaan kuin siirryttäessä mekaniikan maailmasta, jonka kaikki ymmärsivät, elektroniikan maailmaan, jossa toimitaan ikään kuin aineettomasti valikoissa liikkuen ja erilaisin klikkauksin.

Äsken luin uutisen, että tupakkateollisuus maksoi suuria summia Hollywoodin tähdille jo 30-luvulta lähtien. Korruptiota siis ovat Casablankan baarin savut. Ja katkeroituneena keuhkosyöpään kuoli mainoksen Marlboromieskin. Se siitä sitten.

Massamurha on tappamisen maksimointia

Yhteiskuntamme on menossa hirvittävään suuntaan. Tästä todistavat tapahtumat, joita emme tohtineet kuvitella painajaisissakaan. Tämä tunne on minulla ollut pitkään, vaikka en kykene yhteiskunta-analyysia esittämään. Ahneus ja oman edun tavoittelu sekä tasa-arvon ja heikompien unohtaminen tulevat ensimmäisinä mieleen. Eivät tappajat ole yksinäisiä susia, eivätkä pode yhteisöllisyyden puutetta, vaan samaistuvat ihmisvihaajien ja yli-ihmisoppiensa yhteisöihinsä, joilla on maailmanlaajuiset verkkonsa.

Mutta nykyinen suomalainen yhteiskunta ei tarjoa sen ‘häiriöherkimmälle’ ihmisryhmälle, nuorille, reilua näkymää ja samaistumista rakentavaan elämänmenoon. Dynamiittia ovat miehet, joiden toimintamalliin kuuluu aggression suuntaaminen pikemminkin ulos- kuin sisäänpäin. Maailmassa ei ole ennustettavuutta, joka asettaisi elämän uomiinsa. Epävarmuus luo pelkoa, alistumista, hiljaista vihaa, vaikka mitä. Epävarmuutta myös tuotetaan, sillä meitä hallitaan, suljetaan suut.

Maksamme edellisen laman hintaa, kuulostaa kliseeltä. Tai tarkemmin, maksamme hintaa siitä laskelmoivasta piittaamattomuuden hengestä, joka on saatellut laman jälkeistä elämää. Kun pääministeri Vanhanen tuomitsee Kauhajoen tapahtumat kylmäverisenä murhatyönä, eikö hän todella havaitse niiden yhteyttä siihen pelkästään tehokkuutta jumaloivaan ajattelutapaan, joka myrkyttää koko yhteiskuntaa. Massamurha on tappamisen maksimointia.

Miksi koulumurhaajat tappavat itsensä? Siksi, että heidän on mahdotonta kohdata se suru ja tuhansien tunteiden vaste, joka heidän tekonsa saa aikaan. Itsemurhassaan he tulevat myöntäneeksi tekonsa vääräksi. Ja surmattujen läheiset ja me muut jäämme jatkamaan matkaamme surullisten laulujen maassa.

Lähellä kavala maailma

Miten voit ajatella,
kun ruma tulee iholle?
Mitä teet,
kun vääryys saa vallan?
Miten autat,
kun ystäväsi on hädässä?
Miten voit elää,
kun paha tulee liki?
Mitä sanot,
kun haikala tulee vastaan?

Et voi lähteä,
et sulkea silmiäsi ja korviasi.
Et voi tehdä
kuin kirjoittaa tämän.
Ottaa lääkkeesi.

Maa ei pidä jalkojesi alla.

Hallitus ei eroa

Roskapankki
imuroi piilossa olevat riskit,
erittelee pääministeri, ja
Amerikan veronmaksajien uhrimieli
ratkaisee.
Hyvinvointivaltion perustaa on vahvistettu vaali vaalilta,
ja tuloksiakin alkaa näkyä.
Rekat, täynnä autoja, ovat valmiina jonossa.
Osaamisen osaamista vahvistetaan.
NATO:n kannattaminen raikastaa ulkopoliittista keskustelua.
Jos puhe innovatiivisuudesta ratkaisee, ei Suomella ole hätää.
Enemmistö on yksimielinen.
Dieselautolla osallistuu ilmastotalkoisiin.
Läpinäkyvyys on täytettyjen lomakkeiden mappi.
Hallitus ei eroa.

Unta ja unia

We are such stuff as dreams are made on
and our little life is rounded with a sleep.

Prospero --- Shakespeare

Sanat karkaavat

En jaksa enää kirjoittaa...
ja jos ohitan mahdollisten syiden luettelemisen,
päädyn, mistä aloitin,
en jaksa.
Sanat karkaavat sormilta.

Silti... syyspellolla näin kurkia kuten olin vielä toivonut, jopa pienen parven tapio rautavaaran valkoisia joutsenia. Ja sain kuvan aivan pikkuruisesta marjasta, punaisesta, mikä lieneekään.