helmikuun ilta

Ja niin on lauha ja lämpöinen
Tämä Suomeni talvinen ilta,
Ja niin on hellä ja hiljainen
Tuo tuiskukin taivahilta.

Ne on keijuset keveät, pellavapäät,
Jotka ilmassa ilakoivat,
Ne tanssivat talven riemua näät
Ja sen kauneutta karkeloivat.

Ja tanssiessaan ne laulavat vaan:
Me lapsia olemme Lapinmaan,
Ja meitä on sangen monta!

Nuo tuulettaret ja ilmattaret
Ja satujen suopeat unettaret
Ne meidän on siskojamme.
Jos väsyi ken, me otamme sen
Ja laskemme untuvapatjoillen –
Ja peitämme pehmoisesti!

Niin niin on lauha ja lämpöinen
Tämä Suomeni talvinen ilta,
Niin niin on hellä ja hiljainen
Tuo tuiskukin taivahilta.

Ne on keijuset keveät, pellavapäät,
Jotka ilmassa ailakoivat,
Ne tanssivat talven riemua näät
Ja sen kauneutta karkeloivat.


Ilmari Calamnius. Hiljaisina hetkinä.

Vahvaa valoa

synnyttää heräävää aurinko seuraavana aamuna, kuin radioaktiivista pilvikermaa.

Nämä eivät ole kuukuvia

vaan niissä helmikuun aurinko pilkahtaa kainosti esille valuvan vesivärin harmaalla taivaalla.

Sydäntalvi (miten kaunis sana)

tuli helmikuun alussa. Nyt on paljon lunta ja pakkasta. Hanki on kuin tyyntynyt meri, josta vielä pystyssä olevat heinäkorret kaartuvat kuin runoissa. Auringon valo tunkeutuu jo joka paikkaan ja saa metsäsaarekkeen puut esiintymään parhaimmissaan.