keskiviikko 12. tammikuuta 2011

talven huntu



Pakkasen jälkeen,
kun tuuli viriää
heilauttaen puiden oksia,
niin katso, tuolla
ja tuollakin
on varisevan lumen putouksia,
jotka alkavat eleettömästi ja odottamatta.
Ja jos on tyyni,
lumi putoaa alas porkkanan muotoisesti.
Humpsis!
Ja jos on tuuli,
lumi levähtää auki kuin taikurin viitta.
Huisksis!
Tuhannet pienet lumikiteet täyttävät ilman,
kieppuvat sovussa
kaiken sen ajan
jota varten ne ovat.

4 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Oli kiva runo, pidin siitä.
Luontorunot on niitä joita itsekin kirjoitan, MUTTA lainaten vain.
Kirjoitan myös omia, mutta pistän ne sitten nim.merkillä tuntematon.
Mukavaa keskiviikkoa.

sylvi kirjoitti...

Kaunis kuva textineen. kauniista valkoisesta hunnusta.
Täälä taas limisade rupesi kekemään uusia huntuja kun vanhat varisivat pois.
Hyvää keskiviikkoa !

AAMU kirjoitti...

Luminen luonto pistää joskus kirjoittamaan vaikutelmiaan.

Huopalintu kirjoitti...

Hieno lumikuvaus! Kuvatkin kuin satumaailmasta.